Jyväskylässä kisattiin äitienpäivänä 13.5.2012. Jani&Iisa hyllyttivät omat 2 rataansa ja saman tein minä Inton kanssa. Erona näissä hyllyissä oli se, että Janin teki kaksi mahdottoman hienoa rataa joista jälkimmäinen olisi ollut ilman Janin itsensä rikkomaa estettä (josta siis hyl), aivan huippu...siellä oli Top Teamilaiset kisaamassa ja ei se siinä seurassa olisi hävennyt:) Mutta kuten Jani itse sanoi; " ei makeaa mahan täydeltä...". Mieletön parivaljakko <3!!!
Meidän radat Inton kanssa oli aika huonoja:( Ne voi kaikki katsoa videolta. Toisella radalla kramppasi mun pohje, ja siitä siis toi loppuradan himmailu... Rajaheimon Anu tuli hieromaan sitä radan jälkeen ja varmaan sekin oli osana sitä helpotusta, että pystyin jo torstaina treenaamaan Inton kanssa!!!
Ja kesätreeneistä sen verran...Meillä on HUIPPUohjaaja; meillä on HIETALON ELISA vetämässä meidän kesän treenit... Torstai oli jo sellainen, että lupaa kesän jatkosta paljon... Ihanaa Elisa, kun meitä jaksat koutsata! Sä oot <3!
Eilen lauantaina ajettiin Inton kanssa Jämsään. Otin Koskelosta kyytiin Heliävirran Sirkun kasvatin Hurman omistajan Henriikan, ja oli kiva kun sain matkaseuraa:-) Jämsässä osallistuttiin näyttelyyn, josta tällä kertaa poistuttiin sinisen arvoisena. Eli Into sai EHn. Hauska yksityiskohta tässä mainittakoon... Sirkku trimmasi Inton korvat ja sanoi, että voisit näitä ruveta hieman hoitamaan (ne on hieman kevyet, eli nousevat pystyyn)... sanoin, että ei niistä ole ikinä näyttelyssä mainittu, mutta koputin (puu)päätäni, että nyt sitten varmaan tulee maininta. Ja piru soikoon; kuinka olinkaan oikeassa :-) Seuraavassa arvostelu:
"Middle-sized dog. Masculine head. Good expression. Correct bite. Well-placed eyes. Correct earset but could be carried better. Excellent bone, neck & body. Good coat. Nice temperament. Moves well."
Minulle on tärkeintä, että tuomari näkee Inton kropan erinomaisena ja luonteen kivana...jos korvat häiritsivät, niin se on kokonaisuudessa pieni virhe... Itse asiassa, tuomari taisi antaa kaikille suht samanlaisen arvostelun ja välillä taisi tarkastella rotumääritelmää, mutta näyttelyt on näyttelyitä ja sinne mennään arvostelua hakemaan... Mutta Sirkku; mä yritän niitä korvia hoitaa, jos joskus vielä sen näyttelyyn tuon :-)!
Näyttelyn jälkeen mentiin Sirkun kotia, koska Sirkku oli kutsunut sinne kaikki kasvattinsa (Onnenpisaran sheltit) ja minut "ylimääräisenä". Oli oikein mukavaa: seura, koirat ja ruoka (nam!!!)! Kiitos<3! Mun omat kasvattitapaamiset on hieman pienempiä... Mutta sitäkin mukavampia; AINA!!!
Jotta tää tarina oikein alkaa hengästyttää, niin aamulla oli taas herätys aikaisin ja otin Ojainvälin Mimmun kyytiin ja ajettiin Iisalmeen. Sami Topran radoille mentiin Inton kanssa kisaamaan.
Saatiin ekalta radalta 10 vp, mutta yritin nyt keskittyä kontakteihin... olen kyllä tyytyväinen Inton etenemään, sillä noiden kontaktien (ja virheiden) jälkeen aika oli jotain -9s ja etenemä reilut 3,5... Toka rata jäi kyllä harmittamaan. Minä ääliö tein tohon ennen keppejä upean valssin, joka osui TÄYSIN VÄÄRÄÄN KOHTAAN!!! Inton on aika turha yrittää aloittaa keppejä, jotka ovat mun selän takana... Oikeasti, tunsin itseni hieman tyhmäksi...:-) Hyppyrata oli aika vaikea, tehtävissä kyllä:-) Into irtoili, eteni ja piti hauskaa<3! Kun se tiputti yhden riman, niin en edes aikonut tota rengasvirhettä korjata, vaan juostiin ilolla rata loppuun. Meinasin hyyyyyyytyä tossa viimeisen putken kohdalla, mutta loppuun mentiin kaatumatta.
Jäi niin hieno mieli<3! Aivan hirmuisen kivat kisat ja olin kyllä tyytyväinen nyt meidän yhteistyöhön!!! Ensi viikon perjantaina matkataan Tornioon, jossa minusta tulee elämäni ensimmäistä kertaa kummi. Saan kummilapsekseni aivan ihanan hurmaavan tyttölapsen. Sanna ja Esa tekivät minusta nöyrän onnellisen kutsuessaan lapsensa kummiksi. Siellä sitten on (ihme ja kumma) viikonloppuna kisat ja päästään kisaamaan 6 rataa molemmilla koirilla. Hyvä mieli lähteä:)
Ja vielä yksi asia pitää kertoa... Ilmoitin Iisan tänään paimennuskisoihin. Ne eivät ole nyt ne tutut AHBA:n kisat, vaan uudet, FCIn alaiset. En yhtään tiedä mitä on edessä, mutta tein tämän, koska Sinikka oli sitä mieltä, että mukaan... Avoimin mielin; todella... Kesäkuun puolivälissä on näistä sitten lisää kerrottavaa:-)
]]>Ja siitä sitten jatkettiin 10 minuutin ajomatkan päähän, Kuttukuuhun. Keli oli upea, ihana nähdä tuttuja paimennuskavereita ja eikun hommiin. Menin ensin Iisan kanssa. Haettiin ihan aitauksesta asti lampaat ja Iisa meni todella hienosti. Se jätti hyvän pakoetäisyyden lampaisiin (suunnilleen ekaa kertaa) ja pikkupätkät poispäinajoharjoituksia aloitettiin samointein. Eka harjoitus meni oikein oikein hyvin.
Inton ensimmäinen treeni oli myös superhieno. Jos se tolla hännällä ja noilla liikkeillä menisi näyttelykehässä, niin WAU!!! Siinä näkyy se oikea paimenkoiran liike ja häntä on juuri siellä missä sen kuuluu olla, selkälinjan alapuolella. Se oli niin rauhallinen ja se todella tiesi mitä sen piti tehdä.
Olisi siinä kohtaa pitänyt lähteä kotiin :(
Mentiin uudelleen Iisan kanssa hakemaan laumaa ja siellä olis se yksi perkeleen lammas... Argh. Se meni omia polkujaan ja Iisa jäi aidan ja sen piruperkeleen väliiin ja se lammas meni ja puski Iisaa... Ei kovasti, paikka oli ahdas, joten se ei saanut siihen vauhtia, mutta olin ihan valmis laittamaan sen lampaan vartaaseen pyörimään, ja hei! Minä tykkään lampaista eläiminä, en ruokana!!!
Noh, toi tapahtuma jäi ehkä enemmän masentamaan minua kuin Iisaa, ja sitten meidän paimennuharjoitukset meni ihan luokattomaksi. Iisa vaistosi minun olotilan ja se alkoi roikkua jalan vieressä, se ei saanut "otetta" lampaisiin ja kaikki oli yhtä sekamelskaa :((( Huoh, taisi minulta päästä pari painokelvotonta sanaa ja savu nousta korvista, mutta niin siellä kävi (minun onnekseni) muillakin...
Inton toinen kerta ei ollut niin sujuvaa kuin ensimmäinen, mutta kyllä se työnsä teki. Into väsähti yllättävänkin äkkiä, joten sen kanssa ei kovin pitkiä harjoituksia tehty. Tästä on tie ylöspäin, toivottavasti...jos se menee vielä alemmas, saa itsetuntoa taas raapia kynsin hampain laitumen pinnalta...
Noh, sanottakoon vielä, että lampaatkin oli aika (hhmmm), erilaisia kuin keski-/ loppukesästä. Ne oli jotenkin kovin itsetuntoisia ja ärhäköitä ja kävi niinkin, että lähtivät juoksemaan koiran perään. Ne hakkasivat jaloillaan maata ja olivat ihan hemmetin jääräpäisiä... Noh, ehkä noi lampaatkin on ensi kerralla jo suvaitsevampia. Eilinen oli niilläkin eka kerta syksyn jälkeen olla paimennettavana, joten niillä oli varmaan totuttelua "töihinsä"...
Ja jotta tää huono fiilis saisi jatkoa, niin kävin Inton kanssa Acella treenaamassa tänään. Into ON INNOKAS, se yhä rakastaa lajia, ja siitä on tullut vaikeammin ohjattava. Toki treeni oli hyvin hyvin haastava nuorelle koiralle ja olinkin hyvin onnellinen kun saatiin niitä päällejuoksuhässäköitä Tiian tekniikkapätkissä suoritettua. Osissa tosin, mutta kuitenkin.
Harrin puolen treeni meni huonosti (kääk). Siellä oli nyt kenttä jaettu pitkittäin kahtia, joten estevälit oli pitkät. En osaa juosta suoria Inton kanssa, joten sellainen treeni jossa juoksusuora alkaa suoralla putkella, jonka jälkeen on hyppy "pitkittäin", eli se olisi pitänyt ottaa päällejuoksuna, jonka jälkeen kaksi hyppyä suoraan ja hypyiltä kaksi putkea suoraan sivulle, joista olisi pitänyt mennä jälkimmäiseen... Juuh, juoksin ja juoksin ja juoksin ja juoksin ja Into juoksi kovempaa... En siis saanut sitä sinne taaimmaiseen putkeen, en ehtinyt. Olen hidas, liian hidas tollaiseen treeniin Intolle. Pitää tollaiset suorat paloitella osiin ja palkata etenemisestä. Juoksuvaudissa en sille pärjää...
Mutta; "huono kenraali enteilee loistavaa ensi-iltaa"... Tähän on luotettava ja tämä pidettävä mielessä, kun ensi sunnuntaina seisotaan siellä lähdössä Inton kanssa... Ainakin menemme tekemään parhaamme:)
]]>