Otin kameran mukaan häiritsemään meidän treenejä ja saatiinkin pari mukavaa otosta. Kuvat joissa esiintyvät Iisa ja emäntä, ovat Pirjo Itkosen ottamia... ja sitten asiaan... Ensiksikin haluan esitellä Iisan treenikaverit.

Ohjaajamme Hennan koirat (katselemassa meitä)

Taaempana Kerttu (samanryhmäläinen), mukana Sarin toinen koira Vilma

Julian suloinen Kismet-sheltti (joka mennyt superharppauksin eteenpäin...!)

Pieni Minttu-koira

Raijan upea ja nopea Ella

Upea agilitykoira, kaiffari Lenni...koiran ja ohjaajan yhteistyö on niin kaunista...

Ja sitten kun treenikaverit on esitelty, palaan päivän agendaan... Harjoiteltiin torstaina vastakkaista kättä. Aloitettiin treeni vaikeammalla harjoituksella, eli "kengännauhakuviolla". Siinä 3 estettä oli laitettu vierekkäin, eli käskyillä hyppy-kierrä hyppy- hyppy saatiin aikaseksi "kolmikaari" (ratsastuksesta tuttu termi), sitten putkeen ja samat hypyt uudelleen. Henna neuvoi niikuin pitäisi tehdä. Eli siinä tehtävässä olisi hyvä ohjata koiraa takaperinjuoksulla yms... mutta kun ei emäntä pysy ton kiitäjän tahdissa...auts...

Iisan kanssa saatiin mielestäni tehtävä ihan hyvin suoritettua, sillä luontainen imu esteille ja hyppäämään on niin valtava, että jos este sattuu kohdalle, se mennään (tai ainakin niin luulin...kannattaa lukea tämä kirjoitus loppuun...), siis toimi tässä tehtävässä. Ainut ongelma on, että nopeuden takia meidän on harjoiteltava vain vippaus-menetelmää. Se kuulemma toimii ainakin toisinaan hirmu hyvin, ja nyt kun Iisan kanssa kyseistä tehtävää treenataan, niin menetelmä on toi vippaus. Saanen mainita taas, että koirani rakastaa agilitya ja se menee aivan tosi hienosti... siis emännän mielestä...

Ja koska otettiin vaikeampi kuvio ekana, jäi helpompi viimeiseksi. Tässä opeteltiin vastakkaisella kädellä työntämistä eli "kroolaamista". Tässä tehtävässä täytyy muistaa että hartialinja on esteen suunnassa jotta koira voi lukea ohaajaa ja suuntaa minne mennä. Oli neljä estettä ja keinu.

Ja sitten Iisa teki yllärit. Se juoksi ekan esteen ali...monta kertaa. Muut se hyppäsi, eka alitse. Ja vaikka Henna laittoi sen esteen alle (rima 40 cm) toisen riman niin Iisa pääsi jokatapauksessa sen ali...p..hana. No Henna laittoi toisen riman niin, ettei siitä enää menty ali, ja Iisa suoritti tehtävän hienosti, jopa keinun!Ohjaajamme Henna sanoi minulle että Iisa LIITÄÄ esteiden yli, se tykkää hypätä. Olen samaa mieltä, se on siinä mielessä mielettömän helppo ohjattava, että esteet ohjaavat koiraa, se tarvitsee hyppy-käskyn, muttei kauheaa "kannustusta" hyppäämiseen.

Iisa rakastaa agilityä, ja niin myös emäntä. Kaiholla odotamme ensi torstaita ja viimeisiä treenejä. Ne saattavat olla ohi koko talven ajalta, jos tasokokeemme menee huonosti ja jatkokurssi 2:lla ei vapaudu paikkoja...sitten kyllä keskitytään tokon treenaamiseen (joka on jäänyt nyt vähän vähemmälle...sorry Mia!)

Mutta seuraavaksi muutama hyppykuva liitävästä Iisasta!

Ja vielä lopuksi täytyy todeta, että tänään kävin Myssyllä hyppäämässä esteitä Nellan opastuksella, ja voi että miten se mielialaani nosti, kun tänään homma toimi ja minun sammakko-ratsastukseni ei päässyt esille lainkaan.... Että oli mukavaa!