Vihdoinkin oli kaunis syyspäivä, aurinkoinen ja melko lämminkin, joten oli ihana päästä taas lammaspaimeneen Vehmersalmelle. Paimenpoikamme Jani (siis rakas aviomieheni) lähti jälleen mukaan ja hänen kuviaan pääsemme katselemaan tässä kirjoituksessa. Mukana oli tietty myös Mia ja Hippu ja lisäksi Mia otti myös Jessen mukaan katselemaan paimennusta.

Päästyämme perille Sinikan kotipihaan, Sinikka tuli vastaan ja sanoi minulle: "Ota Iisa, haetaan lampaat aitauksesta!" Ja eikun vaan tuumasta toimeen, Iisa mukaan ja haettiin yli 100 lampaan lauma aitauksesta pellolle. No ei se tietenkään käynyt ihan tosta noin vaan, mutta Iisa toimi ihan jees (jos minä antaisin sen toimia...) ja kaikki eripuraisuudet borderi Vidin kanssa tuntuivat unohtuneen, kun kaksikko paimensi yhdessä. (kuva parivaljakosta tulee kirjoituksen edetessä)

Lampaiden hakemisen lisäksi teimme tuttuja harjoituksia Iisan kanssa ja ihan hyvin askelin me Sinikan mukaan pääsemme eteenpäin. Iisa kestää jo hyvin painetta ja minun antamaa käskytystä. Saisin kuulemma olla välillä hiljaa ja antaa Iisan tehdä päätöksiä... Siitäkin lisää kohta...

Tässä muutama Janin ottama kuva

Iisa ja Vidi

Tässä annetaan ohjaajalle ohjeita =)..jotka ei aina mene perille...

Tässä on kutsuttu luokse ja kiitetty... Luulen että kummallakin on ollut hauskaa...

Sitten olikin Hipun vuoro paimentaa... ja jos voi koira olla luonnostaan lammaskoira ja omata jonkin aivan mahdottoman suuren paimennusvaiston, niin tässä on sellainen koira. Jos viime kerralla katsottiin suu auki Hipun menoa, niin tällä kertaa meinasi jo ilosta päästä itku. Se on niin hienoa ja kaunista, kun koiralla on vietti jota se pääsee käyttämään. Hippu tekee kaiken kuin suoraan ohjekirjoista, se paimentaa kuin bordercolliet konsanaan. Mian ei tarvinnut edes paimentamaan käskyttää, kun se kaikki tuli niin luonnostaan. Lisää hehkutusta saatte käydä lukemassa Mian sivuilta, eli www.hippuset.vuodatus.net .

Iisan kanssa paimennettiin toisen kerran. Koko ajan menee paremmin ja paremmin. Olen ylpeä pienestä paimenkoirastani. Se ettei kaikki vielä suju kuin ohjekirjoissa on sanottu, on osin hössäävän emännän syytä, sillä Sinikka sanoi että minulta pitäisi suu teipata ilmastointiteipillä jotta antaisin koiralle tilaa... Eli minun tulee luottaa Iisaan ja sen harkintakykyyn enemmän, kyllä koiralla varmaan on potentiaalia. Oli mahtava käydä paimentamassa ja tietää että kehitystä tapahtuu.

Ensi kerralla otetaan maahanmenoja liinassa. Se vaatii koiralta jo suurta kurinalaisuutta. Eli voi mennä hyvin tai olla menemättä...kirjoitan siitä ensi viikolla. Vielä pari kuvaa...kahdessa on lammaspoikamme Iisan ja Jessen kanssa.

Iisa ohjaa laumaa. (ainakin luulen niin...)

Sitten siirrynkin agilityn pariin... eli seuraava kirjoitus, mutta eri otsikon alla.