Meinasi sitten olla ihan puhti poissa tiistaina kun lähdettiin työpäivän jälkeen paimentamaan. Tällä kertaa paimenpoika ei lähtenytkään mukaan, vaan mentiin Iisan, Mian&Hipun&Jessen kanssa.
Porukkaa oli paimentamassa enemmän kuin normaalisti ja yksi shelttikin oli mukana, eli Maarikan kasvatti Sani-tricolor. Kyllä minä vaan saan ihastella tätä hienoa rotuamme, miten siitä on niin moneen harrastukseen, Sanillakin näytti toi paimennusvietti olevan ihan kohdallaan!
Iisan kanssa minulla oli pienet epäilykset siitä miltäköhän työnteko tällä kertaa näyttää (kun viimeeksi jo leijuin jalat puoli metriä maanpinnan yläpuolella), vai onko viimekerran opit unohtuneet. Mutta mitäpä vielä, Iisa oli oikein hyvä, se oli rauhallinen ja melko hyvin totteli käskyjä (maahanmeno kauko-ohjauksella ei välttämättä aina ensimmäisestä kommennuksesta toimi) ja se teki taas töitä.
Sinikka kehuikin Iisaa, että sen liikkeet ja asento liikkua (häntä alhaalla, selkä suorana) on juuri niinkuin työtätekevällä koiralla kuuluukin olla. Se ei ryntäillyt tai kaahottanut, joten se että koira työskentelee, tarkoittaa juuri sitä, että se pystyy paimentamaan väsymättä vaikka koko päivän.
Näyttää ja tuntuu oikein hyvältä toi Iisan edistyminen ajatellen paimennuksen talvitaukoa. Vielä me kerran pääsemme tänä syksynä paimentamaan ja sitten tuleekin pakollinen 7-8 kk tauko. Eli yksi juttu tästä lajista blogiin vielä kirjoitetaan.
Iisa on hyvin viisas koira ja mahdottoman hyvä harrastuskaveri!
Kommentit