Ja kun viime viikonloppuna oltiin tosiaan käyty melko pohjalla, niin ratsastusystäväni Nakki ( Lenkki )- Sarin (tää on "oma" juttu...) mukaan tienhän on mahdollista johtaa vain ylöspäin....

Perjantain oltiin Iisan kanssa tokoilemassa ja Iisa oli melkoisen hyvä. Sen haahuilut oli tiessään (ei kai ne juoksut sitten ole vielä alkamassakaan), ja se teki asioita todella hyvin. Tehtiin taas paikallaoloa, joka onnistuu nyt hyvin, vaikka kierrän sitä ympäri ja liikun melko paljon, tehtiin seuraamista, jossa on tapahtunut huimaa kehitystä ja sitten liikkeestä maahan ja seisomaan menoja. Olin hyvin tyytyväinen koiraani ja Iisa oli myös tyytyväisen oloinen kun sai niiiin monta nakinpalaa kiitokseksi.

Sunnuntain agility minua hieman etukäteen jännitti sen edellisviikon fiaskon jälkeen. Olin jättänyt normi lenkkeilyt väliin ja muutenkin antanut Iisan hieman levätä jotta sen innokkuus ei ainkaan liiallisesta toiminnasta kärsisi... Ja se tuntui toimivan.

Minulla oli ikäänkuin eri koira mukanani. Iisa teki todella innokkaasti kaikki tehtävät. Se paloi halusta hypätä esteet. Onnistuin itsekkin kaikissa ennakoivissa valsseissa ja koira toimi todella hyvin. Se irtautui ja oikeasti nautti tekemisestä. Jippiiiii, agilityhirmuni on palannut kehiin....!!!

Harjoittelua Iisa (ja minä) kaipaamme siinä että Iisa pysyy lähdössä paikallaan. Se monesti pääsee sen pienen pienen hetken liian aikaisin vauhtiin, eli varastaa. Harjoiteltiin sitä hallilla muiden tehdessä tehtäviään ja sitä tullaan harjoittelemaan myös kotona. (Jännä nähdä miten tokossa se liike on aivan hallinnassa, mutta agiradalla innokkuus päästä esteille on niin suuri, että kaikki opit unohtuvat.) Lisäksi meidän pitää harjoitella itsenäisesti sitä, että Iisa oppii ottamaan kepit oikein. Sitä pitää harjoitella avustajan kanssa, ja täytyy pyytää toi aviomies apuun. Nyt on vaan ensimmäiset pakkaset tulleet, joten voi olla hieman haasteellista saada noi kepit maahan, mutta eiköhän se viimeistään rautakangen avustuksella onnistu...?

Saimme kehuja kumpikin ohjaajaltamme Rokan Miiralta. Miira kehui että Iisa on mainio koira ja että ohjaajakin oli kuin eri ihminen viikkoa aikaisempaan verrattuna. Olin edellisissä harjoituksissa pyörinyt kädet ylhäällä ja ollut ihan hukassa (niinkuin aikaisemmin kirjoitinkin) ja lisäksi oli kuulemma näkynyt, kuinka minulla paloi pinna...ja kun koira on herkkä vaistoamaan näitä asioita, niin varmaan sain ihan itse pilattua myös Iisan treenit. Nyt meni kaikki niin hirmuisen hyvin, että tiedän, ettei kannata lähteä pinna kireällä treeneihin, sillä vika on yleensä ohjaajassa, ei koirassa.