Lauantaina 3.1 päästiin viimein agilityn pariin. Iisa oli aivan innoissaan ja tekee kyllä ohjaajallekkin äärettömän hyvää noiden jouluherkkujen jälkeen.

Meitä tuli omiin treeneihin tällä kertaa vain 3, eli Sari&tytöt, Mia&Hippu ja me Iisan kanssa. Pirjo&Lenni sekä Raija&Ella olivat poissa. Saimme kuitenkin vieraan ottamaan kuvia, sillä Jani lähti mukaan kameran kanssa...siis kaikki nämä kuvat ovat Janin ottamia!

Kummallisen vaikeaa oli aloittaa treenit, kun ei oikein ollut mitään suunnitelmaa. Mieleen ei muistunut mitään tehtäviä (3 viikkoa on tähän ikään ehtineelle = muistintyhjennys), joten päädyttiin sitten tekemään yksittäisiä esteitä tahi muutaman esteen hyppytreenejä.

Iisa oli todella motivoitunut. Se ei katsettaan minusta irroittanut koko aikana, vaan seurasi tarkasti käden liikkeitä ja teki kaiken hyvin "helposti". Paikallapysymiseen täytyy taas kiinnittää paljon huomiota, sillä se tahtoi varastaa heti kun sai mahdollisuuden. Kaikki meni ihan ok ja jännä oli loppuverkassa (jonka kaikki teimme sisällä, kun ulkona oli niin kylmä) huomata, miten toi minun koirani osaa ihan seurata kauniisti. Juoksin sen kanssa eri vauhdeilla matolla ja se pysyi tosi hyvin vierellä, ei luonut mitään katsetta muihin koiriin tai edes Janiin. Jani sitten ihmettelmään, miten voi koira olla niin erilainen harjoituksissa kuin metsässä, jossa se ei kuuntele mitään tai sitten hihnassa, jossa se ei osaa lainkaan kävellä vetämättä ja kiskomatta...(ja uskokaa että ollaan sen kanssa tehty vaikka mitä asian suhteen!)

Mutta oli taas niin mukava palata treeneihin, kiitos mukanaolijoille ja seuraavaksi pari kuvaa.










Loppiaisena meillä alkoi sitten kontaktikoulu, vetäjänä Tiia Vitikainen. Klo 11 aloitimme teoriaosuudella ja sitten päästiin harjoittelemaan. Ei oo helppoo, ei todellakaan. Mutta täytyy uskoa harjoittelun voimaan ja siihen että hiljaa hyvä tulee. Onneksi en välttämättä aivan väärin ole Iisaa vielä kerennyt opettamaan, vaan kunhan tässä nyt pari kuukautta aina perjantaisin päästään (avustajan kanssa) treenaamaan näitä kolmea kinkkistä kontaktiestettä, niin tiedä vaikka ne sitten joskus saadaan sujuvasti sujumaan. Tiia korosti kontaktien tärkeyttä varsinkin jos joskus siellä "korkeammalla" tasolla kisaa. (Tietty tollaista ajatusta varten keretään ehkä 5 vuotta harjoitella.) Mutta on ihan tosi, kun näin aloittelijana siellä kisoissa olin töissä, niin kyllä suurin osa virheistä johtui kontakteista ja nyt sitten niihin Iisan kanssa keskitytään perjantaitreeneissä.

Maarikalle ja Emilialle kiitokset seurasta ja Emilialle superkiitokset avustajana toimimisesta!!!

Jatkoa kontaktikoulun harjoittelusta kirjoitan sitä mukaa lisää kun treeneihin päästään.