Ihan ekaksi valoitan tähän syytä, miksi en ole kirjoittanut kisakuulumisia aiemmin... tai siis kirjoitinhan minä pitkän stoorin ja suunnilleen viimeistä pistettä sinne kirjoitukseen olin pistämässä, kun sohaisin jotain aivan väärää nappia ja se koko kirjoitus hävisi enkä löytänyt sitä mistään. Toki olen aivan onneton tietokoneen käyttäjä, mutta siitä huolimatta asia aiheutti ainakin 50 kertaa sen suomenkielen ruman v-alkuisen sanan, enkä ole saanut aikaiseksi sen jälkeen kirjoittaa mitään, kun olemme vielä mökkeilleet viime ajat... eli tässä päivityksiä viime viikoilta:

Maaninka 11-12.7.2009 Ekat agilitykisat, lauantain tuomarina Minna Räsänen ja su tuomari Marja Lahikainen.

Iisan ja minun elämämme ensimmäinen agilitystartti meni loistavasti. Vaikka jännitin niin kovasti ennen starttia, että suu kuivui totaalisesti ja ylähuuli jäi kiinni hampaisiini, niin jotenkin meidän yhteistyö sujui saumattomasti. Pieni ohjausvirhe pääsi tapahtumaan ihan helpossa paikassa yhden hypyn kohdalla ja Iisa ajautui varmaan jonkun 10 cm siivekkeen yli, mutta se riitti tuomaan meille 5 vp. Mutta siinä ne virheet sitten olivatkin=) Aika jäi jotain 5 s. miinukselle ja sijoituimme 2. pallille saaden ekasta startistamme muistoksi pokaalin ja ruusukkeen=) Heti tässä sitten kiitänkin ihania seurakavereitani Hukka-Putkesta, kun he tsemppasivat ja iloitsivat meidän puolesta! (Kiitos Pirjo&Miira&Jenni&Henna&Liisa&Maarika&kaikki muutkin paikalla olleet kamut!) Toka radalle lähdin tosi löysin ottein. Vaikka Miiran kehoituksesta yritin läpsiä itseäni poskille, niin se suuri jännityslataus kun oli aiemmin purkautunut, niin en päässyt 3.estettä (A) pidemmälle, kun sain Iisan hyllyttämään sen ihan omaa tyhmyyttäni=(... mutta aivan superhieno fiilis päivän päätteeksi ja su seurasi seuraavaa:

Eka rata oli hyppyrata. Se oli tosi kiva ja aivan suoritettavissa, mutta menin sotkemaan Iisan keppialoituksen ihan totaalisesta, ja kaksi kertaa.. Sitten vielä tippui yksi rima (joka on kyllä hyvin harvinaista), joten tulos 15 vp, sija 4, mutta kaikenkaikkiaan tyytyväinen olen aikaan, joka oli tosta keppihässäkästä (johon meni 5 s, tarkistin videolta) -8,5s. Toinen rata oli agilityrata, sekin oikein mukava ja ei mikään superhankala, mutta sain sitten ne kepit jälleen sössittyä (#kele). Sitten kun sain Iisan vielä tokavikalta hypyltä ohjattua putkeen, niin hylsyhän siitä seurasi. Mutta olen niin äärettömän tyytyväinen tohon kilpakumppaniini, Iisa tekee niinkuin minä sanon, ja jos joku juttu menee pieleen, niin saan kyllä peilistä etsiä syyllistä=)

Ainut pieni harmitus jäi kisoista, sillä meillä on hävinnyt kontaktit juoksutauon aikana. Iisa huiteli mennä ne miten sattui (mm. yksi lentokeinu) ja lähdössä varastaminen tulee loppumaan ihan totaalisesti. Lisäksi noi keppialoitukset kaipaavat selkeästi vahvistamista. No, tiedänpähän mihin treeneissä keskitytään=)

PAIMENNUSKISAT VEHMERSALMI, KUTTUKUUN LAMMAS-JA VUOHITILA PE 24.7.2009  (tässä linkkin nettisivuille, jossa kerrotaan, minkälaiseen kisaan me osallistuttiin ; http://www.ahba-herding.org/MainPage.php?AreaName=JHD )

Siellä istuessani pellonreunalla kahden (ihan oikein, siis kahden, eli Iisan ja Hipun) koiran kanssa, mietin itsekseni että olenkohan tullut hulluksi. Mulla ei ollut mitään käsitystä mihin olin menossa ja vaikka paimennus on tuttua puuhaa ja rata suhtkoht hallussa, niin puoli tuntia ennen luokan alkamista saimme tietää, että rataan kuuluu myös lampaiden "häkitys", eli niiden saaminen aitaukseen... Ja sitä en ollut koskaan tehnyt...

Hippu oli mun ohjattavana ihan parin päivän varoitusajalla. Hippu on aivan loistava pieni lammaspaimen (josta voi lukea vaikka Kumpusalmen Sinikan kirjoittamasta kirjasta "Paimeneen"), mutta Mia katsoi nyt paremmaksi että minä kokeilisin ohajata sitä kisoissa. Meillä oli aivan täydellisesti onnistuneet treenit (2 kpl) takana... mutta kaikki ei mene aina niinkuin olettaa. Me ei päästy Hipun kanssa alkua pidemmälle. Lampaat eivät lähteneet seuraamaan minua, vaan juoksivat koko ajan karkuun, kun yritin niitä lähestyä. Hippu oli oikeasti hyvin tottelevainen ja istumiset yms. sujuivat ok, mutta kun ei onnistunut, niin ei onnistunut.

Iisan kanssa meillä sitten meni ihan niin hienosti kuin vaan voi mennä. Se haki lampaat kauniisti. Se kuljetti ne hienosti. Yhdessä kohdassa huomasin, että lampaat siirtyivät minusta katsoen vasemmalle ja pelkäsin, että ne syöksyvät takaisin alkuun, mutta Iisa korjasi ja ohjasi ne minun luo. Me päästiin aitauksen luo, mutta lampaat tulivat portin ohi. Sain Iisan ohjaamaan ne takaisin oikeaan paikkaan ja avattua portin. Lampaat menivät portista sisään ja Iisa vielä kävi niitä hieman vauhdittamassa takaa. Meidän aika radalla oli 1 min 34 s. Yhdeksästä koirakosta se oli päivän nopein aika, joskaan kisassa ei jaettu sijoituksia, vaan ne olivat joko hylätty tai hyväksytty. Ryhmässä oli mukana esim. yksi työkäytössä oleva bortsu (kotoan 50 lammasta) joka teki aivan mieletöntä työtä, mutta Iisan aika oli jopa sitä nopeampi...

Iisa on niin monta kertaa nyt yllättänyt minut enemmän kuin positiivisesti. Se on minun oma pieni harrastuskaveri ja sen kanssa on niin mukava touhuta kaikkea. Meillä on jotenkin nyt löytynyt yhteinen kemia ja sen nuoruuden hurjapäiset ja ohjaajan mieltä raivostuttavat jutut ovat pikkuhiljaa karsiutuneet pois. Kyllä mä kiitän Kirstiä niin miljoonasti tästä koirulaisesta =) Kasvattaja Kirsti oli myös katsomassa paimennuskisoja, ja hänen ottamiaan kuvia voi käydä katsomassa Amarantesin sivuilta (www.amarantes.net)

Eli Iisan kanssa olemme nyt läpäisseet Amerikan paimennusyhdistyksen virallisen kisaluokan JUNIOR HERDING DOG. Tästä tulee jossain vaiheessa ihan virallinen vahvistus, kunhan paperit ovat käyneet Jenkeissä yms. Jonkinlainen koulutustunnus siitä kaiketi tulee, mutta toki se taitaa olla Suomessa epävirallinen. Mutta ei sillä ole mitään merkitystä. Suurin merkitys tässä on ollut se, että Sinikankin sanoin me ollaan Iisan kanssa edistytty työn kautta taitoon=) Ei ole noi maanatain pitkä illat ja automatkat menneet hukkaan! Suuret kiitokset Sinikalle, kun olet jaksanut meitä motivoida ja kannustaa ja olet uskonut meihin!!!

Jos joskus saan tolta videolta ladattua tänne nettiin sen meidän kisaradan, niin laitan se mukaan. En vaan osaa sitä vielä tehdä, mutta jos Mia&Joni onnistuisivat niitä tänne laittaa.

Eli tässä meidän kuulumisia. Huomenna on karmaiseva paluu arkeen, kun viiden viikon loman jälkeen pitää herätä työaamuun. Mutta ehkäpä tätä blogiakin saa päivitettyä hieman useammin=)