Iisa on paimenkoira, se on rodultaan shetlanninlammaskoira ja en ikinä Iisa ottaessa voinut kuvitella että paimennukseen oltaisiin ikinä tutustuttu, saati siihen hurahdettu.
Tämä on viides kesä kun lajia kuitenkin on päästy harrastamaan Vehmersalmella, Kuttukuussa. Tilan omistaja Sinikka Kumpusalmi-Kankkunen on tehnyt paljon sen eteen, että antaa kaikille roduille tilaisuuden kokeilla lammaspaimentamista, järjestänyt Ameriikasta tuomareita Suomeen ja järjestänyt Ahban kisoja yms. Sen lisäksi he perustivat paimennuskolleegion ja saivat läpi paimennussäännöt ja kisasäännöt, jotka ovat Fci:n alaisia ja jotka näkyvät myös meidän Suomalaisessa koiranetissä.

Iisa on suorittanut tähän päivään mennessä AHBAn alaisissa kisoissa koulutustunnukset JHD (Junior Herding Dog) ja HRD1 (Herding Ranch Dog, rata1). Iisa sai myös läpi yhden HRD2 radan ja sai yhden legin, mutta koska legejä tohon koulutustunnukseen tarvitaan kaksi, niin se ei vielä sitä koularia saa. (Mutta se että se yksikin rata meni läpi, oli jotain, jossa toi rakas paimeneni osoitti että olen niin monesti väärässä tässä pessimistisyydessäni...)

Ja mitä se sitten tänään tekikään... Tätä voi muistella ja fiilistellä pitkään...

Iisa suoritti kesäkuun puolivälissä Michel Pillardin tuomaroimana Fci:n alaisen paimennuksen esikokeen. Se tulee olla suoritettuna, jos haluaa osallistua varsinaisille kisaradoille.
Tänään järjestettiin Kuttukuussa ihan ensimmäiset laatuaan olevat Paim 1-kisaradat. Oltiin siis 1 kahdeksasta osallistuvasta koirakosta... (2 Pyrreä, 2 Katalonian paimenkoiraa, 3 partacollieta ja Iisa:D).
Aivan kauhean vaikean radan oli Sinikka sinne suunnitellut...monta kohtaa jota ei oltu IKINÄ tehty... Ihan sillai rennoin mielin rataan tutustuttiin, sillä pessimistisen lähtökohdan mukaisesti meillä ei siis ollut mitään saumoja saada suoritettua rataa...

Alku oli huono... seuraava kohta onnistui hienosti... oli hyvää ja huonoa... En tässä lähde kertomaan mitä tehtiin, mutta esim. traileriin lampaiden laittaminen oli aivan uutta, samoin kuin parin tiukan kohdan eteenpäinajot yms...
Iisa teki parhaansa, se olisi kuulemma tehnyt paljon paremmin jos olisin ollut sitä neuvomatta väärin:) Me todellakin TAISTELTIIN radan eri osa-alueet läpi. Kun laitoin häkin viimein kiinni ja menin kuulemaan "tuomiota", olin todella hyvällä mielin, sillä me olimme tehneet parhaamme emmekä luovuttaneet MISSÄÄN kohdin!
(Joskin olin aivan 100% varma, että se ei läpi mene...)

Eikä olisi kannattanutkaan!!! Sillä rata meni läpi! Rimaa hipoen, mutta ei sitä tiputettu!!!

Iisa sai koulutustunnuksen Paim1. Se on niin valtavan upeaa. Mä olen niin onnellinen tosta koirastani. Se on hieno. Se on aina ollut hieman "erilainen", ei ihan "perussheltti", mutta se on paljon enemmän mitä olisin ikinä voinut toivoa.

Kiitos kaikille mukanaolijoille Kuttukuussa. Se henki ja yhteinen ilo ja tekemisen meininki on yhä parasta kaikessa. Olette ihmiset ihania<3! Toivottavasti tavataan taas pian!

...ensi kesän paimennustavoitteet taitavatkin sitten kasaantua Inton "hartioille", sillä Iisan seuraavaan kisasuoritukseen tarttee jo harjoitella paljon:)! Mutta me harjuutellaan, se on sen ansainnut<3!