Kaksi viikkoa kerkesi vierähtää ohjatuista treeneistämme, kun nyt kokoonnuimme taas Savisaareen Hennan oppiin torstaina. Viime viikolla oli ne Huppelit ja oltiin siis tauon jälkeen taas innolla oppia ottamassa.

Ensiksikin täytyy todeta, että jos yhtään Iisaa tunnen, niin se RAKASTAA AGILITYA. Kuka Kuopion tuntee, tietää sen jyrkän alamäen Savisaareen käännyttäessä. Se mäki saa Iisassa aikaan reaktion. Iisa rupeaa itkemään, se ulisee ja ei pysy paikallaan. Ja uskon ettei tämä johdu siitä että Iisa ajattelee negatiivisesti, uskon että Iisa tietää pääsevänsä pian juoksemaan ja kovaa... ja oikeasti lujaa se juokseekin, kuten kohta kerron.

Treenailimme tällä kertaa 90 asteen kulmaa valssaten/persjätöllä ja takana leikaten. Aloitimme viemällä neljä estettä radalle. Eka este oli 2 hyppyä, valssaus 90 astetta ja 2 hyppyä ja siitä puomille. Iisa osaa hypätä, ei siinä mitään, se tekee sen todella kovalla vauhdilla, ei siinäkään mitään...mutta kun ohjaajan pitäsi olla koiraa nopeampi ja ohjata se valssaten hyppäämään toiseen suuntaan, niin siinä tulee ongelma... Ja se ongelma on että Iisa on oikeasti aivan sairaan nopea. En usko ettenkö minäkin pysty nopeisiin liikkeisiin, mutta pysyminen ton koiran tahdissa on haastavaa... Kyllä se onnistui muutaman uusinnan jälkeen ja kävi kyllä ihan hikiliikunnasta. Täytyy treenata Iisan kanssa paljon vielä paikallapysymistä, sillä kuten ohjaajamme Henna totesi, Iisa lukee minua ihan hurjan tarkasti ja jos yhtään annan sille vinkkiä liikkeellelähdöstä, se on jo liikkellä. Heti onnistui tehtävä mallikkaasti, kun pääsin sen kahden esteen päähän Iisasta ennenkuin kutsuin sen hyppäämään.

Toisena tehtävän teimme 1.rengas ja siitä kolme hyppyä. Renkaan jälkeen tuli valssi ja sen jälkeen hypyt. Tämäkin tehtävä onnistui oikein hyvin kunhan sain Iisan pysymään lähdössä paikallaan. Eteenlähetys esteillä onnistui paremmin kuin hyvin. Ja Iisa hyppäsi joka kerta renkaan läpi...Hienoa!

Viimeinen tehtävä oli takana leikkaus. Ei mennyt ihan mukisematta, sillä Iisa jäi ihmettelemään mihin emäntä katosi...Kun ohjaajamme otti makupaloja käteen ja ohjasin Iisaa eteenkäskyllä viimeisen esteen yli, sai makupalojen himo yliotteen emännän seuraamisesta ja tehtävä onnistui.

Fiilikset treenien jälkeen oli ihan ok, nopeus on toisaalta hirveä haaste, mutta toisaalta aivan hurjan suuri etu ajatellen kisoja. Ja sitä paikallaanpysymistä kun saadaan treenattua, niin kyllä tästä hyvä tulee....EHKÄ!

Perjantaina ei tehty mitään kummenpia, emäntä kävi hevosella estevalmennuksessa...siitä ei sitten sen enempää, meni niin penkin alle, että ajattelin agilityesteiden olevan enemmän minun osaamisalaani...

Mutta nyt lauantaina otimme taas pientä treeniä huomista Varkauden näyttelyä varten ja siitä pari kuvaa. Otin kuvia myös Lillasta kun kävi meillä kylässä ja huomasin, että kuvavarastoni Lillasta on aivan mitätön. Laitan niitä kuvia tähän.

Ja alla kuvia Lillasta, eli Marsipaanin Greta Garbo, jolla on aivan mielettömän hieno karva...

Huomenna kirjoitan siitä miten näyttelyissä meni. Iisa on hieman korkea shelttinarttu, sen säkä on 38,5 cm, joten saas nähdä miten käy....