Joo, eli agilityn aloitimme periaatteessa käymällä hallittavuustestissä äärettömän kylmänä ja koleana päivänä 13.4.2008. Olimme jo ystäväni Mian avustuksella paljon harjoitelleet tokoa, mutta tilanne jännitti minua emäntää aika tavalla. Iisa kai otti kaiken aika rauhallisesti ja omaan rauhalliseen tapaansa, sillä suoritimme testin täysin pistein ja saimme varmuuden sille että agility-uramme pääsee ohjatusti alkamaan!

Touko-kesäkuun ajan kävimme alkeiskurssilla ja Iisa oppi asioita yllättävänkin nopeasti (ja oppisi vielä nopeamminkin, jos ohjaaja olisi hieman enemmän oppivainen..) ja kurssi päästiin mielestäni oikein hienosti läpi, joskin kaksi viimeistä harjoistuskertaa jäi väliin kun Iisan toiset juoksut alkoivat...Ne sitten kestivätkin sen aikansa ja muuttivat Iisan hirveän masentuneeksi loputtuaan, joten Iisa sai levätä kaikista harrastuksista kesäkuun puolivälistä heinäkuun puolivälin parmmalle puolelle.

24.7. alkoi jatkokurssi 1 ja heti ekalla kerralla meillä oli tasotesti. Oli helpostus huomata ettei ne taidot olleet Iisalta mihinkään kadonneet vaan pääsin taas jatkamaan uusien asioiden oppimista hyvin iloisen ja motivoituneen koirani kanssa. Ekalla kerralla huomattiin, että yksittäiset esteet tarvitsevat vahvistusta, mutta kontakti meillä on kyllä kunnossa ( ja makupalojen avulla sitä on niiiiiin helppo vahvistaa!)

Meiltä jäi 1 kerta välistä työasioiden vuoksi, mutta taas nyt torstaina 7.8 käytiin kurssilla hakemassa oppia. Opeteltiin haltuunottoa ennen lempiesteitä ja Iisa kyllä hienosti seuraa minua ja makupalakättä, eikä lähde haihattelemaan radalla. Iisan nopeus on minulle ohjaajana hieman haasteellista ja minun pitääkin yrittää keskittyä siihen että ohjaus tulee kuntoon. Taas yksittäiset kontaktiesteet (lähinnä A) tuottivat hieman päänvaivaa, koska toi Iisan hurja vauhti saa sen helposti luikahtamaan kontaktilta pysähtymättä pois...Eli treeniä treeniä vaan...

La 9.8 ja tänään su 10.8 kävimme harjoittelemassa "omin päin", eli parin jatko1-kurssilaisen kanssa Savisaaressa ja onnistumisista jäi hieno olo. Meillä oli pieni 5 esteen rata ja se meni NIIN hienosti. Tietty siellä oli niitä epäonnistumisiakin joukossa, mutta itseluottamusta tämänpäiväinen kasvatti paljon. Iisa kuuntelee ohjeet hyvin ja seuraa vartalon liikkeitä (ehkä liiankin) loistavasti, sillä kaikki virheet ovat ohjaajan, koira on niin Hieno. Vielä me joku päivä kilpailemme.... (juuri tänään ja tässä ja nyt tuntuu siltä)

Tämä blogi on ensimmäinen jota olen ikinä tehnyt ja melko vaillinaisena sen julkaisen, mutta päivittelen sitä parhaan taitoni mukaan ja lisäilen kuulumisia....