Tänään sitten keskityttiin lähinnä hyppyihin, valssaukseen ja persjättöön. Meillä oli ratana hyppy, pituus, hyppy ja "mersu-merkki", eli 3 hyppyä puoliympyrän muodossa.

Alkuun tehtiin hyppy, pituus, siitä käännös hyppyyn persjätöllä ja loppurata. Kuten olen niin monta kertaa maininnut, minun koirani on nopea...se on oikeasti oikein nopea...ja emäntä oli taas jäljessä. Muutaman kerran jälkeen tämä onnistui ihan ok, mutta itse törmäsin kerran esteeseen sillä seurauksella että vieläkin on pieniä hiekanmurusia kämmenpohjassa ihon alla...eli menin täysin mukkelismakkelis. Mutta koira oli HYVÄ. Jatkettiin samaa tehtävää valssauksella. Epäilin jo alkuun etten ehdi millään tehdä valssia pituusesteen jälkeen ja niinhän siinä kävikin että olin auttamattomasti Iisan edessä.

Henna opetti minulle sitten ennakoivan valssin kyseiselle esteelle ja heti kun muistin mainita Iisalle "pituus" kaikelta omalta keskittymiseltäni, niin Iisa toimi kuin oikea agilitykoira. Iisalla on luontainen "imu" esteille, se rakastaa hypätä ja juosta, joten ne kolme ympyrällä olevaa estettä on vain sanan HYPPY takana, ja Iisa ei edes vilkaise minuunpäin, vaan hyppää ja hyppää ja hyppää...Olin niiiiin ylpeä tästä agilitykoirastani.

Toinen tehtävä oli tehdä este, ja siitä käännös ympyrälle. Valssi/persjättö (harjoiteltiin molemmat) ajoitettiin toiseksi viimeisen ja viimeisen esteen väliin. Aluksi aloitin Iisan kanssa valssilla ja emäntä oli taaaaas (yllätys yllätys) liian hidas, mutta koira meni oikein. Eka kerta persjätöllä meni väärin, koska tein valssin, mutta mikä valssaus se olikaan. Ei ole onnistunut ikinä niin hyvin. Ja koira..... HUIPPU! Saatiin persjättökin sitten onnistumaan ja fiilis oli aivan mahtava. Iisa toimii äärettömän hyvin, kaikki mokailut mitä tapahtui olivat täysin ohjaajan tekemiä. Valitettavasti välillä pieni peikko istuu olkapäälle kuiskimaan korvaan, että mietippä mihin tosta koirasta olisikaan jos sillä olisi parempi ohjaaja...mutta uskon siihen että harjoittelu tekee mestarin! (Tänään kävin vuokarhepallani Myssyllä ottamassa vähän lisätreeniä estepuolella Nellan opissa ja voi että miten positiivisesti pienet onnistumiset saavat yrittämään lisää ja lisää... Meinasi usko viime perjantain jälkeen loppua mutta nyt palaa usko siihen että kyllä hitaasti hyvä tulee ja harjoittelemalla voi parantua; vaikka kai se niin on että lahjattomat harjoittelee=)!) Laitan muuten asiasta kolmanteen linkin tonne ratsastuskouluni sivuille ja sieltä voi löytää kuvia ihanasta Myssystä!

Ja takaisin agilityyn...katselin haikaillen pujottelukeppejä ja Henna sanoikin että loppuun voisimme niitä vähän treenata...Jippii! Iisa tykkää kepeistä! Se oikeasti ne menee hyvin ja porukka siinä ihmettelikin että olette tainneet näitä treenata. Kerroin että Iisa tykkää kepeistä johon Henna totesi: " No niin näyttää tykkäävän!" Se kyllä tuntui aikas kivalta. Heikkoutemme tässä kohtaa on se, etten osaa Iisa ohjata kuin toiselta puolelta, mutta täytyy kotipihalla ottaa nyt treeniä, jotta saa ton toisenkin puolen sujumaan.

Olen ilmoittautunut tasokokeeseen ma 15.9. Toivottavasti en saa taas sitä hepulikohtausta, sillä minusta olisi hauska saada Iisan kanssa kokeilla josko meistä olisi tekemään ratoja yms. Iisalla on ainakin hyvät fyysiset ominaisuudet ja hirveä halu agilityyn!

Kuvia ei nyt ole, mutta huomenna tulevat Hippu ja Jesse (Mian koirat) meille hoitoon ja ajattelin napsia kuvia, ja toivottavasti jotkut onnistuvat jotta voisin ne tännekkin laittaa.