Alkuviikko ma ja ti meni työkokouksen merkeissä Lohjalla ja keskiviikkona päästiin vasta paimentamaan Sinikan oppiin. Mukaan tällä kertaa lähtivät paimenpoika Jani (joka ei ollut kameramiehenä), Mia&Hippu&Jesse ja Mian poikakaveri Joni Tuomainen, jonka ottamia ovatkin tämänkertaiset kuvamme... ja sitten paimennuksen kulkuun...

Ekalla "kierroksella" teimme normaalia tehtävää, mutta nyt lisäsimme tehtävään maahanmenon. Eli tarkoittaa sitä että Iisa normaalisti paimentaa ja sitten sen on käskystä mentävä maahan periaatteessa kesken kaiken. Yllättävänkin hyvin Iisa käskyä tottelee ja osa maahanmenoista tapahtui melkeinpä ekasta käskystä, osaan maahanmenoista piti koiraa käskyttää useammalla komennolla, mutta kyllä ne mielestäni onnistuivat hyvin. Vauhtia oli ekalla kierroksella vielä normaalin verran (eli koiraa ohjasi vietti), mutta maahanmenot sekoittivat Iisan rutiinia sillä tavoin, että lampaan kakkaa piti syödä taas minkä kerkesi. Tämä on jonkinlainen sijaistoiminto, kun "rutiini" meni uusiksi.

Iisa sanoo lampaille: "Hei mä olen täällä taas!"

Iisa-paimen (oli ihana syyskeli, kuten kuvasta näkyy; aurinko paistoi)

 

Joo, eli eka kierros meni vielä vauhdilla ja ohjaajan älyttömällä huutamisella ja karjumisella. Sinikka sanoi minulle, että ei sun tartte koiralle huutaa, kun se kuulee muutenkin käskyt. Tuli ikävä sitä edellisellä kerralla mainittua ilmastointiteippiä, sillä mulla on paha tapa nostaa äänenkorkeutta silloin kun käsky ei mene heti perille... (toisto samalla äänellä on muuten paljon paljon parempi ratkaisu...). Toisella kierroksella sitten tapahtui jotain niin kummallista, että olin aivan sanaton tehtävän aikana, sen jälkeen ja yhä vielä tässä tätä blogia kirjoittaessa kummastelen muutosta....

Viuhkahäntä Iisa paimentaa ilman älytöntä juoksua.

Elikkäs lähdettiin uudelle kierrokselle ja nyt tajusin pitää ääneni hiljaisena. Tehtiin kaukokäskynä maahanmenoja ja aina kun Iisa yritti pyrkiä luokseni lauman eteen, käytin kolinapurkkia (eli ravistin kivillä täytettyä peltipurkkia kädessäni), joka sai Iisan palaamaan lauman taakse. Se meni maahan oikein hyvin, pysyi lauman takana... JA TÄMÄ KAIKKI TAPAHTUI HYVIN RAUHALLISESTI, ILMAN JUOKSEMISTA, IISA VAIN PAIMENSI LAUMAA SEN TAKAA JA TOTTELI KÄSKYJÄNI... Aivan uskomatonta... Sinikka sanoi että NYT IISA TYÖSKENTELEE OIKEASTI! Tähän asti oltiin käytetty viettiä saamaan aikaan paimentaminen, eli koira on saanut juosta ja käskyt on lähinnä rajattu niihin "taakse-kierrä" käskytyksiin, mutta tämä maahanmeno-käsky teki asiat joksikin muuksi.

Sinikka sanoi että Iisa oli nyt sopivan ikäinen ja valmis aloittamaan oikean työnteon ja se pystyy ottamaan vastaan painetta joka saa sen työskentelemään. Lisäksi hän sanoi että Iisa on edennyt todella hyvin.MINÄ OLIN YLPEÄMPI KUIN KOSKAAN TÄSTÄ PIENESTÄ KOIRASTANI (ja varmaan toistelin tyhmä ilme kasvoillani "ei voi olla totta, ei voi olla totta")!

Ymmärrän nyt oikein hyvin ne Mian tunteet mitä Hippu ja sen ilmiömäinen paimennus ovat saaneet aikaan, sillä tämä todella suuri positiivinen edistys oli jotain mihin en ikikuuna päivänä olisi osannut varautua. Jani sanoi minulle että Iisan paimennus näytti ihan samalta kuin bordercollieitten! Huippufiilis! Tästä on hyvä jatkaa, ja vaikka kertoja on enää 2 jäljellä, niin ihan äärettömän hyvä juttu on, että pääsimme tähän vaiheeseen ennen talven taukoa.

Tässä vielä pari kuvaa:

Älytön laukka on vaihtunut verkkaiseen raviin...

Toivottavasti huomenna menee agi-treenimme samoissa onnistumisen tunteiden merkeissä ja tämä auttaisi meidän yhteistyötä hioutumaan vielä paremmaksi ajatellen niitä ensi maanantaina koittavia agilityn tasokokeita...

Agilitysta lisää huomisen jälkeen!

IISA ON MAHDOTTOMAN HIENO SHETLANNINLAMMASKOIRA!!!!!