Nonnii... kun on menty ja harrastettu paljon, niin tottakai sitä pitää jatkaa...

Alkuviikko kului taas lenkkeilyn merkeissä, torstaina otettiin illalla pihalla Iisan kanssa hieman paikallaolo- ja seuraamisharjoituksia tennispallon avulla. Se toimi tosi hyvin! En ole halunnut Iisan kanssa palloa paljon käytää, koska Hulda oli koko nuoruutensa täysin pallohullu... Iisa tykkää hakea palloa ja tuoda sitä, joten toimikoon opetusvälineenä, mutta "hulluksi" (tai siis sen hullummaksi kuin se jo tällä hetkellä on..) en halua sitä opettaa.

Perjantai-iltana käytiin hyvällä menestyksellä tokoilemassa. Tehtiin perusjuttuja, mutta nyt harjoiteltiin ekaa kertaa esineen hakemista (eli nyt oli mukana se samainen tennispallo), ja sujui ensikertalaiselta oikein hyvin. Jäi hyvä mieli niistä treeneistä.

La-aamuna olisi väsyttänyt niin kamalan kovasti, mutta kun on sovittu porukan kesken agilitytreenit, niin onhan sinne kammettava. Harjoiteltiin taas sitä paikallaoloa (jonka oppimisen merkit alkavat pikkuhiljaa näkyä, jippiii), kontaktia A-esteeltä, oikeiden keppikulmien hakemista, keinua ja lopuksi pientä hyppyrataa, jonka tarkoituksena oli "työntää" koiraa tietyille esteille. Tällä pikkuradalla oli mukana putki ja kepit (6 keppiä). Alkuun ei mennyt kuin mönkään, siis ei onnistunut tehtävä lainkaan. Loppuun otettiin kamera ja Itkosen Pirjo otti kuvia. Tehtiin Iisan kanssa rata kahteen kertaa aivan TÄYDELLISESTI! Keppikulmatkin onnistuivat kahteen kertaan ja hirmuisella vauhdilla ne mentiin (kuten kuvastakin voi nähdä...)

Oli taas todella mukavat treenit, kun on mukavaa seuraa ja kivat koirat! Olipa kiva kun saatiin tämä poppoo kokoon!

Sunnuntaina kävin tutustumassa ystäväni Kokkosen Sannan uuteen "perheenjäseneen", eli Nakke (Woodpecker) hevoseen. Ja on muuten hevosella kokoa..175 cm säkä, en edes yletä harjaamaan sitä selän päältä. Oli oikein oikein mukava tuttavuus, ihanan ystävällinen ja rauhallinen hevonen. Kävin sitä hieman koeratsastamassa, ja vautsi vau... tykästyin ihan 100 prosenttisesti! Sanna kysyi josko kävisin sitä ratsastamassa vähän huomenna tiistaina, kun hän lähtee reissuun....JA HYVIN MIELELLÄNI VOIN SANNAA AVITTAA!!! Seuraavassa kuva tästä uudesta kaverista.

Su-iltana meillä oli sitten ohajatut treenit, vetäjänä toimi tänään Miira yksin. Tehtiin slaidausta ja välistävetoa. Meillä oli 4 hyppyä, putki, hyppy ja A. Alkuun tuotti taas minulle ohjaajalle suurta päänvaivaa omaksua tehtävä, mutta tuli sinne muutama ihan onnistunut kokeilu. Putkelle ryntäsin itse liian vauhdilla, jolloin Iisa juoksi perässäni ohi, mutta kun vauhti hieman rauhoittui, niin johan se putkensuukin löytyi.

A-esteellä Iisan vauhti oli niin sairaan kova, ettei se pysähtynyt kontaktille. Kyllä se kontaktin ottaa, mutta sillä on niin kiire saada se pienen pieni nakinpala suuhunsa, ettei se muista pysähtyä, vaan rysäyttää satasella alas asti...harjoitellaan, harjoitellaan...

Mutta kun ne paikallaolot onnistuivat tänään niin hyvin. Varmaan omasta harjoittelusta hävisi paras terä, kun ihastelin Iisaa ja sitä miten pienellä treenillä tuon höyrypään aivot omaksuvat asioita. Tai eihän toi oikeasti ole kiinni koirasta, vaan ohjaajan neuvoista, mutta ainakin se meidän yhteistyö tuolla saralla menee eteenpäin...

Välistävedot eivät heti onnistuneet ohjaajan tupeltamisten vuoksi, mutta kun tehtiin niin, että Miira huusi minulle missä kohtaa minun pitää kääntyä, niin kummasti se koira sieltä perästä tulee, kun ohjaan oikein. Kiitos taas Miira kullanarvoisista neuvoista.

Ja jos en ole vielä sitä koskaan sanonut, että minulla on nopea koira, niin kertaan sen taas... Vaatii paljon minulta, mutta yritän oppia...

Kiva viikko! Saas nyt nähdä minä päivänä noi Iisan juoksut alkaa ja joudutaan harjoitustauolle. Nyt on taas hyvin positiivinen olo siihen, että ehkä me joskus sinne kisakentille päästään toheltamaan... Ja tässä vielä kerran tämä pieni kaunis koirani.