Joo, taas kerkesi mennä aikaa blogin päivitykseen, mutta kun tuntuu, että ollaan menty sata lasissa niin töiden ja harrastusten kanssa, eikä ole jaksanut/ehtinyt mitään järkevää tekstiä saada aikaan... No, mitäpä näiden kahden viikon aikana on ehtinyt tapahtua...

La 22.11. käytiin Jyväskylän näyttelyssä ja Iisa kävi Mia-handlerin kanssa pyörähtämässä kehässä hakien sen tutuksi tulleen sinisen nauhan, eli H:n. Iisa esiintyi hienosti ja Mia sai erityismaininnan sen esittämisestä. Kiitos Mia! Arvostelu löytyy näyttelyarvosteluista.

(no joo, onhan toi Iisa aika ilmava, kun sillä ei ole kunnon karvaa....)

Su 23.11 Ohjatut agitreenit. Suht tyytyväinen olen treeneihin, vaikkei ehkä meidän kummankaan, Iisan tai ohjaajan, vireystila ollut aivan paras mahdollinen. Meitä oli vain 3 koirakkoa treenaamassa ja pitkästä aikaa radalla oli kontaktieste, eli A. Alkuun Iisa meni vauhdilla esteen unohtaen pysähtymisen kontaktille, mutta kun Miira otti Iisan hihnaan ja sitä muistutettiin asiasta, niin kohtakti alkoi sujua mielestäni ihan mainiosti. Kun mentiin harjoitus viimeistä kerta, sain kokea sellaisen harvinaisuuden, että Iisa korjasi itsensä kontaktille! Jotain on tehty oikein ja opittu!

Viikko 48. Ihanaa kun tuli lunta. Viikolla ollaan Janin & koirulaisten kanssa lenkkeilty pururadalla (kun ei vielä ole hiihtäjiä) ja Hulda on innolla halunnut päästä lenkeille mukaan.

Perjantaina kävin Tuomas Jauhiaisen estevalmennuksessa Myssyllä (edellisestä hyppäämisestä Myssyllä oli mennyt varmaan 6 viikkoa). Alku meni hieman liian vauhdikkaasti, mutta loppua kohden paremmin ja paremmin. Mieltä lämmitti kovasti valmentajan kommentti siitä, että Myssy on mennyt paljon eteenpäin... En siis ole saanut ratsastettua sitä pilalle!!! =)

Iisan kanssa päästiinkin sitten la ja su hyppytekniikkakurssille. Vetäjänä toimi Ulla Kaukonen. La-aamu alkoi klo 9 luennolla ja koska meidän ryhmä oli viimeisenä vuorossa, Jani toi Iisan vasta päivällä Hukka-Hallille. Hyppytreeneissä tehtiin kahta harjoitusta. Aloitettiin okserilla, eli painonsiirtohypyllä. Ullan mukaan Iisalla ei ollut mitään ongelmia tämän treenin kanssa. Seuraavaksi tehtiin kokoamissarjaa. Iisa ei hypätessä kokoa itseään tarpeeksi ja tätä tehtävää meidän tulee treenata itsenäisesti. Koska Iisa ei kokoa itseään tarpeeksi, se menee hieman etupainoiseksi. Etupainoisuus ei ole agilityssa hyvä juttu, sillä se voi "rikkoa" koiran. Etupainoisuutta voi tällä harjoituksella kuitenkin vähentää ja poistaa.

Sunnuntaina tehtiin kolmea erilaista treeniä.

1. Etäisyydet. Iisa osaa kuulemma hakea etäisyydet hyvin. Ulla sanoi että "pää ei ole ongelma", mutta tähänkin tehtävään saa sujuvuutta jos koira kokoaa paremmin itsensä hyppyjen välissä.

2. Progressiivi. Tämä sujui ihan ilman erityisiä kommentteja.

3. Etäisyyden hakeminen pidemmillä väleillä. Iisa otti liian monta askelta hyppyjen väleissä. Kun Ulla laittoi ponnarin esteiden väliin, Iisa osasi myös hakea hyppypaikat paremmin. On kuulemma vielä liian vaikea tehtävä koiralle, jos sitä pitää noilla ponnareilla avittaa.

Seuraavassa lyhyesti mitä jäi päällimmäisenä mieleeni kurssista koskien Iisaa:

1. Ullan mukaan Iisa hahmottaa yllättävän hyvin oman takaosansa. (shelttien on kuulemma usein vaikeaa hahmottaa sitä)

2. Iisa hyppää hieman etupainoisesti ja kokoamistehtävää kannattaa harjoitella.

3. Iisa hakee ihan ok etäisyyksiä, ja ei saa kuitenkaan tehdä liian vaikeita harjoituksia vielä.

4. Estekorkeus. Iisaa ei kannata hyppyyttää vielä hyvin korkeilla esteillä, sillä korkeammilla esteillä hyppy hajoaa ja koiran etupainoisuus tulee vahvemmin esille. Lisäksi Iisa nostaa päätään hypyn aikana liikaa, kun rimoja nostetaan korkeammalle. Pitää treenata matalilla korkeuksilla, sillä Ullan mukaan hyppytekniinkan opettelussa rimojen korkeus on koiralle helpoin osa.

5. Paikallaolo...tämä ei varsinaisesti millään tavoin ollut kurssin aiheena, mutta minua aivan hävetti, kun tämä "kisavalmis" koirani ei suostunut istumaan paikoillaan vaan ryösti targetille heti kun sai pienenkin mahdollisuuden. Omissa treeneissämme tullaan paneutumaan paikallaoloon aivan eri tavalla kuin tähän mennessä. Ei Iisa ehkä normitreeneissä ryöstä niin pahasti, mutta kun nakinpala on targetilla, niin mikään ei sitä pidätellyt... tää on johtajuusonglema.... eli pitää tehdä paljon asioita...

Iisan kanssa jätettiin omat ohjatut iltatreenit väliin ja jatketaan taas ensi sunnuntaina tätä hienoa lajia.

Kiitokset Ullalle ja kaikille kurssilaisille! Tästä on hyvä jatkaa...