Tähän pitää muutama kuva laittaa Rukalta ja lomaviikolta, sekä kertoa meidän uusista harrastuksista. Eli aloitimme Iisan kanssa canicrossin=koirajuoksun. Tämä on looginen seuraus siitä, että A) Iisa ei halua lenkillä ikinä edetä kävelemällä, vaan aina sen pitäisi juosta ja B) Iisa vetää aina hihnassa (olen tehnyt vaikka mitä, mutta tämä on meidän heikkous lenkillä...argh)   Siis kun kumpikin lajiin tarvittava asia on kunnossa, niin laji on oikeasti hauska. Ollaan käyty juoksemassa ja Iisa autaa heikkokuntoista emäntää aivan suunnattomasti vetämällä. Pitää nyt alussa ottaa hieman varovasti, ettei molemmat mennä ihan jumiin. Kunto kasvaa, jihaa!!!! (toivottavasti)

Ja kun olen valjaat ja tarvikkeet ostanut, niin olipa hienoa käydä Rukalla hiihtämässä koiraladulla Iisan kanssa. Mulla on ollut pienestä pitäen sellainen viha-rakkaus-suhde (voittopuolisesti viha) hiihtoon, mutta miten ihanaa olikaan Iisan kanssa mennä ladulla. Olisin varmaan ihan pärjännyt jossain piirikunnallisissa luisteluhiihdoissa, sillä meillä oli aivan hirvittävä vauhti ja meno =D. Ainoan hidasteen tähän harrastukseen toivat kanssahiihtäjät, jotka olivat Iisan mielestä (kaiketi) saaliita. Iisa on kolmesti karannut kotikonnuilla hiihtäjien perään ja Rukallakin se varmaan olisi käynyt muiden hiihtäjien pohkeisiin kiinni, jos en olisi sitä pidellyt... Tämä minun pieni, herttainen (lue:pelottava), saalisviettinen shetlanninlammaskoirani =(... MUTTA TULOKSENA TÄSTÄ VÄSYNYT, MUTTA ONNELLINEN PAIMENKOIRA!

Perjantaina saatiin jatkettua pitkällä tauolla ollutta agilitya. Käytiin Mian ja Maarikan kanssa vetämässä omat treenit, ja Maarika ystävällisesti rakensi meille pienen helpon radan (Lähinnä Miaa ja Hippua varten, jotka pääsivät treenaamaan tasokoetta varten). Iisa nautti ja minua niin ilahdutti katsoa koiran menoa... Jos toi olisi ollut vaikka mölli-kisa rata, niin me oltaisiin tehty 0-tulos. Vau!

Sunnuntaina sitten jatkettiin Vitikaisen Tiian opissa. Tiia on oikein oikein pätevä, mukava ja ihana valmentaja. Tehtävä oli meille hieman vaikea ja selkeästi meidän pitää takaa-kiertoja treenata Iisan kanssa. Tehtiin tehtävää osissa ja pätkiä Iisa meni ihan ok. Minun jalat oli aivan loppu. Makasin jossain vaiheessa jopa rähmälläni lattialla, kun jalat eivät kantaneet minua niin nopeasti kuin ajatus käski... Ihanat treenit ja täytyy treenata tiettyjä juttuja, kuten sitä, että Iisa tulee "käteen" tietyllä komennolla. Loppuun näytin Tiialle meidän kontaktit, ja ne meni ihan nappiin (Vau!) Tehtiin ilman hihnaa ja Tiia oli sitä mieltä että Iisa osaa ne. Jopa puomi meni 100% oikein!!! Lisäksi en tiedä miten tämän kommentin ottaisi, kun Tiia sanoi tykkäävänsä kovasti Iisasta, kun Iisa on niin HULLU! Mutta tämä on tosiasia.... Lisäksi hän sanoi, että minä tulen vielä monta kertaa repimään hiuksiani päästä Iisan takia, mutta sen kuvan sain, että koirassa riittää pontetiaalia pitkälle. Iisa kuulemma hyppää esteet hyvin epä-shelttimäisesti siten, että se "nuolee" esteet, eli se ei tee mitään "pomppua", vaan ylittää rimat siten, että se menee mahdollisimman läheltä rimaa... Ja nopeushan Iisalla riittää, vaikkei ohjaajalla riittäisikään. Kiitos Tiialle treeneistä =D !!

Ja ääliö-minä lähdin vielä illalla omiin treeneihimme Iisan kanssa =(. Ajattelin että halusin nähdä meidän treenikaverit ja voisin vaikka seurata mitä muut tekee. Mutta sitten tietenkin mentiin Iisan kanssa yrittämään ja tyrimään. Meillä oli ohjelmassa välistävetoja ja hypyt tehtiin takaakiertona ja sitten toisinpäin. Takaakierto huomattiin jo Tiian valmennuksessa ei-niin-onnistuneiksi, ja sama meno jatkui... Iisa oli jo hieman väsyneen oloinen ja minä en omaa kroppaani hallinnut. Takaakierroista ei siis sen enempää, mutta välistävedot menivät sitten paremmin.

Pieni hauska episodi sattui treeneissä. Iisa-kovis-herkkis (sillä on jotain herkkiä kohtia) säikähti Tiian riemukiljaisua päivällä ja illalla kun saatiin noi välistävedot onnistumaan, niin Miira ja Jenni "kiljuivat" WAU meille...Iisa saikin sitten hepulin ja meni ihan hämilleen...se lähestyi ohjaajia häntä koipien välissä, matalana, ja näytti että sen kroppa venui kolmemetriseksi, kun se meni hakemaan Miiralta lihapullaa. Että sitä pelotti, kun tuli äkillinen ääni. Toivon että tämä on ohimenevä vaihe ja johtui pääosin liiasta treenaamisesta =) !

Mutta oli kiva taas treenata ja ensi sunnuntai jää välistä, mutta onneksi saatiin muutamia omia treeniaikoja varattua... ja pian tulee kesä ja päästään pihalle harjoittelemaan!!