Mä istun tässä koneen ääressä ihan hirveän väsyneenä ja mietin mitä voisin kirjoittaa... Ei näitä voi kertoa tekstin muodossa, kun ei ole kirjailija, mutta haluaisin vain, että se hirvittävän järkyttävän mukava hyvänolon tunne välittyisi kaikillle...
Eli kävin Tampereella moikkaamassa Iisan pentua Krumia. Se on hieno, se on upea, se on aivan kuin Iisa<3 Hyvä etten rupea itkemään tässä ja nyt, kun ajattelen sen katsetta. Se tunnisti minut, ja epäilen, että se vieläkin minua rakastaa, niinkuin minäkin rakastan sitä; Jytkyä, jonka luulin jäävän "jalattomaksi" sen järkyttävän lihavuutensa ansiosta... tein niin paljon juttuja sen kanssa, että se alkoi kävelemään, eri alustoilla ja monta kertaa. Ehkä sillä on vaikutusta, kun se menee nyt; agilitykentäläl miljoonaa, se on UPEA! Se on IHANA! Ja olen niin onnellinen, että sain käydä teitä kaikkia tapaamassa!
Into oli veljensä nähdessään ihan idiootti. Se hyökkäsi ja tappeli ihan tosissaan. En tiedä, liekö se niin hemmetin lellipentu ja jotenkin se kai minua puolusti (Krum halusi tietenkin tulla minun luo), että se kävi päälle kuin herhiläinen. Nostelin sitä niskasta metrien matkoja, mutta se vaan jatkoi... älkää kuvitelko, että se olisi ollut moksikaan, se ei edes huomannut, kun se siirrettiin ilmassa huoneesta toiseen... olen mä sitten siunattu aikamoisen puupääkoirilla... tähän en uskalla edes hymiötä laittaa, kun en tiedä enää, onko se hyvä juttu... noi on kuitenkin shelttejä... Krum kesti Into haastamista tosi hienosti, mutta sitten kun se meni yli, niin tuli tappelu, johon piti puuttua... Kyllä ne kavereitakin olivat ja nukkuivat nenät vastatusten, mutta koko ajan oli sellaine ukkosmyrsky ilmassa. Outoa...
No siitä huolimatta; meidän vierailu Sannan ja Esan luona oli mukava. Se oli mukava siinä mittakaavassa, että se on hyviä muistoja ja tunteita tuova vierailu. Krumin blogissa lukee, että me lenkkeiltiin, levättiin ja aksattiin. Sitä me tehtiin ja sitä lähdin sinne tekemään... Aivan ihanaa oli ja toivottavasti otetaan uudemman kerran. Seuraava visiitti on varmaan kuitenkin Kuopioon päin, jotta päästään näiden ihanien koirakavereiden kera kokeilemaan paimennusta:-)
Koko vierailun kruunasi tämänpäivän agiltykisat. Iisa nousi kakkosiin; kaikki jotka ovat meidän uraa seuranneet ja siitä jotain tietävät, niin voivat ehkä kuvitella minun riemuni asian johdosta... Sanna ja Jente olivat tehneet nollan, sijoittuneet kakkosiksi ja saaneet agisertin!!! Onnea! Se oli todellinen huippupäätös reissulle.
Kiitos rakkaat ystäväni agiltymatkamme varrelta ja kiitos Sanna ja Esa, kun olette antaneen Krumille niin hienon kodin!
Niin hieno fiilis... laitan loppuun Sannan tekemän videokoosteen meidän treenaamisesta ja Sannan kuvaaman videon meidän nollaradasta tältä päivältä
www.youtube.com/user/BR1NSK#p/a/u/0/ayoi9on4duY
www.youtube.com/watch Iisan kisarata
Kommentit