...on nyt korkattu:)

Tulos oli hylkäys, en osannut ohjata. En yhtään osannut isolla kentällä Inton vauhtia arvella, se oli oikeasti nopeampi kuin luulin ja olin myöhässä ja liian ylimalkainen... MUTTA, SE VAAN OLI NIIIIIIIIN UPEA <3! Hymyilin varmaan tunnin yhtäsoittoa radan jälkeen:) Siellä oli niin paljon hyvää; etenemä, rengas, KEPIT, paikallapysyminen lähdössä... jos pari estettä mun ohjaamisen takia menee persiilleen, so what...

Krum korkkasi uransa myös tänään Tampereella. Se pinkoi aivan huikeaa etenemää 4.06m/s, ja ilman putken ohitusta olisi sekä etenemä että nollajahti alkanut:) Krum sai tuloksena 5vp. UPEA KOIRA, UPEAA TYÖTÄ, TE OOTTE MAHTAVIA; ESA&SANNA&KRUM (ja toki koko teidän pesue!)

Iisan kanssa tehtiin kaksi hyllyä. Eka rata oli huonoa ohjaamista, A:n ohitus ohjausvirhe, samoi hyllyn aiheuttanut renkaan hyppäys. Mutta tällä radalla olin niin hyvää pätkää. Mulla oli niin hyvä mieli radan jälkeen.

Toka rata lähti hieman huonosti, kun ampiainen pörräsi ohjaajan hiuksissa. Huitaisin tokan riman alas ohjaamalla huonosti ja sitten... jossain tossa esteiden 7-8 kohdalla tuntui että menee hyvin...ja sehän sitten kostautui. Muurin kanssa ajauduin mahdottomaan kohtaan:( Ja se sitten siitä... otin A:n uudestaan, koska vaikka eihän siinä (tällä kertaa) tullut virhettä, mutta Iisa lähti ihan ennen aikojaan ja sinne minne halusi:) Minä mokelsin, Iisa palkattiin. Se on hieno, se oli kuulolla, se teki niinkuin ohjasin...

Olen niin onnellinen. Minulla on Iisa, se on upea. Se on ensimmäinen agilitykoirani ja valitettavasti minun on ollut iso ja vaikea tehtävä oppia ohjaamaan hienoa koiraa... Panostan tähän nyt paljon ja haluaisin oppia/saada meidän suhteen uudelle tasolle. Se vaatii jääkausia, se vaatii kolinapurkkia, ja ennenkaikkea se vaatii minulta pitkäjänteisyyttä ja oikeudenmukaisuutta sekä päämäärätietoisuutta. Haluan sen oppia ja tehdä oikein. Minulla on niin hieno koira. Se on sen ansainnut.

Samoin on ansainnut tämä Iisan jälkeläinen. Into on upea (vaaleanpunaisten lasien läpi). Mitä enempää voisin agikaveriltani toivoa? Videossa näkee sen ilon ja riemun. Into on aina ollut "statistina" kisoissa. Se ei ole päässyt radalle. Tänään se palkittiin. Me emme ole valmiit kakkosluokkaan eikä se ole meidän päämäärä. Halusin päästää Inton tekemään sitä, mitä se niin rakastaa; Agiltya. Sorjosen Wilma (joka myös rada kuvasi) oli samaa mieltä kanssani, että Into ei oikein voinut uskoa että pääsi radalle ja oli niin onnellinen radan jälkeen:)

Tästä on niin hyvä jatkaa<3