... Vuoden lähetessä loppuaan, on tullut jonkin verran mietiskeltyä, että mitä sitä on tullut tehtyä tahi saatua aikaan näiden koiraystävien kanssa. Ne ovat loppukädessä niin suuri osa elämää, arkea, juhlaa ja harrastuksia, että kaikkien yksittäisen kohokohtien muistelemisiin menisi varmaan useampi viikko; mutta jos nyt ihan tulosten valossa kuluvaa vuotta tarkastelisi:-)

Ne jotka meidät tuntevat ja ovat Iisan ja minun agililtytaivalta seuranneet; ovat varmaankin hyvin selvillä siitä, että tie ei ole ollut ruusuinen tai helppo. Itkenyt en ole koskaan pettymyksestä, kiroillut ehkä sitäkin enemmän. Olen yrittänyt vierittää syytä koiran niskoille epäonnistumisten sattuessa, mutta nöyränä pyytänyt anteeksi asiaa, kun olen videoilta nähnyt missä se vika loppukädessä on piilinyt... MINÄ-OHJAAJA-AINA!!!

Sain alkuvuodesta tilaisuuden jäädä hieman pidemmälle tauolle töistä ja otin tilaisuudesta irti (jos en kaikkea, niin paljon...). Meillä oli aikaa harjoitella koirien kanssa ja viimeeksi tänään naureskeltiin että vapaa kului akselilla talli-halli :-) Toki ei koirat joutuneet treenaamaan joka päivä, eivätkä edes joka toinen... ehkäpä tämä kirjoittaja treenasi sitten useampaa lajia; myös rakkaalle Myssy-hepalle riitti hyvin aikaa <3!

Vannotin hyville, rakkaille ystävilleni Rokan Miiralle ja Tiitisen Jennille, että jos me ei Iisan kanssa nousta kakkosluokkaan syksyyn 2011 mennessä, niin lopetan kisaamisen kokonaan ja HUOM! en uhkaillut jättää lajia, sillä se merkitsee tolle rakkaalle karvakorvalleni niin paljon...mietin vaan, että kisaaminen voidaan unohtaa...

Noh, lomani alkoi maaliskuun alussa ja heti samalla viikolla matkasin vierailulle Sanna&Esan&Krumin&muiden koirien luokse Tampereelle. Meillä oli niin mukavaa, kävimme harrastamassa agilitya ja kuinkan ollakkaan, vierailun ajankohtaan sopivasti oli linkitetty kisat Lempäälässä:-) ...

... Ekan radan jälkeen sain soittaa Miiralle, ettei kisaamista tarvitse lopettaa; IISA TEKI NOLLARADAN, VOITTONOLLA tuli hyvällä ajalla ja serti kakkosluokkaan mukanamme ajelimme Tampereelta Kuopioon hullunvirne naamalla. En muista tosta ajomatkasta mitää muuta, kuin aivan järjettömän hyvän olon tunteen!

Saimme sitten treenata lisää ja kisoissa käytiin harjuuttelemassa kakkosluokkaa. Ehkä meidän yhteistyö alkoi jossain kohtaa hieman paremmin toimimaan, sillä mikä ylltäys koetiin omissa kisoissa toukokuussa; IISA TEKI NOLLAN KAKKOSLUOKASSA, silläkin radalla tuli voitto... vaikkakaan en millään ollut sitä uskoa. Syyn näette videolta; kun Iisa syöksyy tuomari Anne Huittista kohti; ei saa vauhtia pysähtymään ja törmää tuomarin jalkoja päin. Luulin että saatiin hylsy, mutta jatkoi maaliin luovuttamatta; se muuten kannatti:-)

Kesäkuun alussa Joensuussa Ritva Herralan radalla käytiin juoksemassa voittoNOLLA, joskin tolla radalla koira kaahaa ihan minusta välittämättä; mutta sattui ylittämään esteet oikeassa järjesytksessä :D... ja siitä sitten viikko eteenpäin ja maailmankirjat menivät sekaisin... IISA NOUSI KOLMOSLUOKKAAN kamalan kamalalla radalla. En kuuna päivänä sielläkään uskonut korviani, kun kuulin tuloksen olevan nolla. Keppihässäkkä oli ihan luokaton, mutta tuomari ei siitä nyt rokottanut:-)

Ylitimme siis tavoitteemme 100%! Mutta kesäkuusta eteenpäin en voi tuloksilla hehkuttaa... yhtään nollaa meillä ei kuninkuusluokasta ole, muutamalta radalta on tullut tulos. Ei kestä mun pää kokonaista rataa. Positiivista on se, että ajoittain meidän meno näyttää jo agilitylta eikä siltä kauhealta räpistelyltä ja ensi vuoden kesään mennessä on tavoitteena saada ehjempiä kisasuorituksia (tulokset tulevat kun ovat tullakseen); mutta lupaan sitten vuoden 2013 kesää ajatellen asetaa jo tarkemmat tavoitteet. Nyt treenataan ja harjoitellaan ja kisataan sitä, että olemme Iisan kanssa pari ja teemme yhteistyötä; ja ENNENKAIKKEA NAUTIMME TEKEMISESTÄ!

Iisalle on tilattu shetlanninlammaskoirien agility-ykkösruusuke :D!

Entäs sitten meidän Into-poika <3. Into aloitti tuloksentekmisensä näyttelyissä :D. Vein sen Tuusniemelle helmikuussa ja se oli niiiiiin pikkupoika siellä. Meille ojennettiin sininen nauha (erittäin hyvä); ja minulle se oli kuin lottovoitto! En ikinä olisi voinut kuvitella, että saadaan sellaista näyttelystä :-)!!! Mutta entäs jatkot... IHAN OIKEASTI; kesäkuussa Elena Ruskovaara antoi Intolle ERIN ja sijoitti junioriluokan 4. Heinäkuussa Tuula-Maija Tammelin laittoi vieläkin paremmaksi. Into sai ERIN lisäksi SA-nauhan ja sijoittui junioriuroksista 2. Ja sitten kaikkien urosten joukosta Into vielä oli sijalla 4. Siis minun pikku-ukko; näyttelyssä PU4... Kuopiossa Rainer Vuorinen ei Intoa uroskehässä sijoittanut, mutta sielläkin tämä rakas kasvattini sai hienon arvostelun, sai ERIN, SAn, voitti nuorten luokan...eikä siinä vielä kaikki. INTOLLE OJENNETTIIN VAALEANSININEN, kaunis ruusuke; INTO SAI VARA-SERTIN! Noi näyttelyt meni niin yli ihan kaikkien odotusten, että ihan vieläkin puistattaa koko asia. Meidän tavoitteena oli siis saada Intolle se H agilitya ajatellen! Minun silmään toi koira on tietenkin kaunis, se on niin rakas, etteivät sana riitä sitä kertomaan; mutta että se vielä on jonkun toisenkin silmään kaunis; se on vaan sanoinkuvaamattoman yllättävän outoa :DDD

Ja Into sitten pääsi korkkaamaan myös rakastamansa aglityn kisakehissä. Into on syttynyt lajiin; se on sille mahdottoman tärkeää (ainakin käytöksestä päätellen) ja vauhti on sen mukaista. Järki ei aina vauhdin mukana pysy, mutta hauskaahan me siellä pidetään :-) Nollia ei olla tehty; hyvä jos edes pari tulosta on saatu aikaiseksi...mutta ensi vuonna sitten tavoitellaan jo tuloksiakin! Kunhan nyt rauhassa laitetaan kontaktit kuntoon "koutsimme" Caloanderin Jennan opein! (Meillä on niin maailman paras koutsi, kiitos Jenna vieläkin ja aina!!!)

Ja jottei koiramaiset tulokset vielä lopu; niin vielä pitää mainita meidän paimennusharrastuksesta.

Into suoritti hyväksytysti Junior Herding Dog-radat. Eli sillä on titteli JHD:-)

Iisa suoritti toisen HRD1-radoista hyväksytysti ja toisen pilasin tyhmyyttäni siltä (ja vieläkin asia kismittää...). Noh, meillä on revanssi suorittaa se jo toukokuussa, joten nyt en todellakaan aio karvaisen ystäväni suoritusta pilata!

Onhan noita sitten tullut saavutuksiakin, ja paljon <3! Ajattelin ensin, ettei mulla ole mitään kerrottavaa; mutta eihän se niin mene... Me täältä kivutaan pienin askelin eteenpäin ja tiedä vaikka joskus olisi jotain isompaakin saavutettu, hih! Jos ei, niin nämäkin pikkuaskeleet riittävät; näistä iloitaan täysin sydämin!

Mun on sitten ihan pakko kiittää seuraavia ihmisiä tämän vuoden tsemppaamisesta, kouluttamisesta, persiille potkimisesta, mukanaolosta ja ystävyydestä. Ilman teitä emme olisi mitään!!!

Sanna&Esa; kiitos kun Krumilla on koti teidän luona ja kiitos uskosta meihin ja tsemppauksesta!

Jenni ja Miira; te olette olleet mukana ihan melkein alkumetreiltä asti Iisan ja minun agiharrastuksessa... Te olette <3 <3! KIITOS!

Juurisen Ninni, Komulaisen Oili ja Anni, Saarelan Essi, Strömin Anna... KIITOSKIITOSKIITOS!

Kärnän Julia on jaksanut meitä katsoa jo pitkään; kiitos pitkämielisyydestä. Aina ei ne meidän valmennukset ole ihan nappiin menneet :-)

Vitikaisen Tiia; saimme sinulta Inton kanssa hyvät pohjat tekniikoille!

Ja sitten Elisa; kiitos sinulle, olet huippu! Toivottavasti se "meidän projekti" joskus toteutuu <3!!!

Ja vielä Jenna-koutsi; KIITOS, olet meidän idoli! Jos sun kyky tsempata löytyisi edes puolelta meistä ihmisistä, niin maailmankin olisi parempi paikka:-)

Unohtamatta tietenkään rakasta aviomiestäni Jania, joka nyt tuolta Kepon paikalta on kammennut ihan maaliviivoille:-) Inton kanssa ekat startit on jo takana ja kisalisenssi ensi vuodelle ostettu. Ihan parasta kun on kisaseuraa omasta takaa<3

Heliävirran Sirkku sitten on yksinoikeutetusti ansaitseva kiitokset meidän näyttelyistä:-) <3 meidän näyttelypäävalmentaja! Kiitos!

Kumpusalmen Sinikka on johdattanut meidät paimennuksen saloihin, KIITOS!

Ja te kaikki muutkin joiden nimiä ei täällä ole; olette tärkeitä!

TOIVOTTAVASTI UUSI VUOSI TUO TAAS TULLEESSA KAIKKEA IHANAA JA KIRJOITTAMISEN ARVOISTA :D!

Laitan tänne loppuun ne meidän kaksi ensimmäistä nollarataa kera Iisan. Nehän on suoritettu jo vuonna 2009...eli ihan siinä matkaa taitettiin ennenkuin kakkosluokkaan noustiin, hih! Ekan videon kohdalla mun on pakko laittaa aina volyymit täysille, sillä vieläkin sydämessä nytkähtää kun maaliviiva ylitetään; yleisö on NIIN MUKANA JA HURRAAHUUDOT ITKETTÄVÄT VIELÄKIN:D!