Juups, tällä viikolla sitten treenattiin agilitya. Ihan piti miettiä kumpi koirista menee minnekkin. Olen varmaan vähän "herkkis", mutta mulle on jotenkin tärkeää, ettei treenata liikaa. Tämä viikko hipoi jo sitä, kertoja tuli kolme molemmille... Mutta noi koirat jaksaisi, ne lähtisi vaikka joka päivä. Ihan ärsyttävää oli tänään todeta, että se joka ei jaksanut noita treenejä, oli kirjoittajan kroppa :(... Eilen sattui kipeästi käteen, kun kaaduin Inton kanssa. Se juoksi mun jalkoihin ja kaadun tosi pahan näköisesti sen päälle, joka onneksi näytti pahemmalta kuin mitä seurauksia Intolle siitä aiheutui.

Into jatkoi ihan samalla raivolla, minä jatkoin jonkin aikaa tuntematta lainkaan rannettani. Se on arka vieläkin, eikä sitä paljon taivutella, mutta tärkein, eli Into on ok. Tänään sitten kramppasi pohje, ja nyt yritetään se ensi viikon kisoja varten saada kuntoon.

Mutta siis toi minusta, treeneistä enemmän.

Tiistaina käytiin Inton kanssa Acella ja Into oli ihan mahdottoman hieno. Mentiin ihan pirun kovaa ja kerran sen hampaat kävi mun kädessä, joten treeneistä hyvän mielen ja opittujen asioiden lisäksi muistona mustelmat:)

Torstaina jatkettiin omilla treeneillä, mukana tällä kertaa Jani treenaamassa Iisan kanssa. Treenattiin Inton kanssa kontakteja jonkin verran, ja sain Jennalta vähän sapiskaa, kun en ottanut esim. keinulla etumatkaa vaan varmistelin omalla liikkeellä pysähtymisen... Huomaan sen itsekkin ja täytyy jo tässä kohtaa myöntää, että taisin syyllistyä siihen myös lauantaina :( Mutta Into teki kontakteja muutaman kerran osana rataa; joten sorruin varmistelemaan. Lupaan treenata seuraavaksi yksittäisiä kontakteja!!!

Lauantaina tuli Korhosen Aki meitä valmentamaan. Olin ilmoittautunut sekä Iisan että Inton kanssa, mutta Jani innostui sitten osallistumaan Iisan kanssa, joten saivat hekin ratatreeniä alle ennen ensi viikon kisoja. Ja hienosti ne taas meni. Mun mielestä Akin rata ei todellakaan ollut ihan helpoista helpoin, mutta jotenkin noi kaksi tekevät hienoa yhteistyötä. Ja lisäksi kun Iisa on oppinut taas etenemään kieltämättä hyppyjä, niin sen kanssa on helpompi toimia.

Into sitten sai minut hämmästymään; positiivisesti :-) Se oli oikein pätevä. Laitan pari pätkää videoina sekä viimeisen vedon, kun yritettiin koko rataa. Muutamalla pienellä virheellä mentiin ja mikä omituisinta...mun pää pysy kasassa koko radan!!! Ja kun tehtiin toi 20 min treenaamisen jälkeen, niin Intolla vauhti pysyy aika hyvin :). Se oli tehnyt alle jo paljon toistoja, sekä sillä oli k..kahätä, sillä se halusi treenin jälkeen ulos hirmuisella vauhdilla:-)

Tänään sitten vuorossa Kärnän Julian valmennus. Tosi kiva rata! Vaikutti alkuun hyvin hankalalta, mutta tosi looginen ja sujuva ja juostava... Sain Iisan kanssa huippufiiliksen; se taas meni ja irtosi ja tuli hyvin mukaan ohjaukseen... ja mielestäni osasin sitä jopa ohjata sujuvasti... Hirmuisella tsempillä ja fiiliksellä mentiin ja sitten: pohje sanoi irti työsopimuksen ja kramppasi. Suoraan sanoen v...tti. Ei me sitten otettu enää kuin pari kertaa A ja keppejä (jotka nekin on tietenkin tosi tarpeellista treeniä...), ja en päässyt yrittämään loppurataa. Voi HARMI, kerrankin kun menee hyvin, niin sitten hajoaa paikat:(

No, kunhan saisi ne kuntoon edes ensi vkl kisoihin... Mutta tästä on hyvä jatkaa:) Noi koirat on niin tärkeitä, niin rakkaita, ne antavat fiiliksiä, jotka ovat HUHHUH, en osaa edes kuvailla...

Hyvällä mielellä (ja puolikuntoisella kropalla) ensiviikkoa kohti:-)

Into pääsi aloittamaan agilityn kolmen viikon tauon jälkeen ja lähes neljä viikkoa meni edellisistä kontaktitreeneistä. Laitan tähän muutaman vidonpätkän treeneistä. Pari kertaa se juoksi Aan läpi, pari kertaa lähti liikkeen mukaan, mutta pääosin olen hyvin hyvin tyytyväinen ja jopa yllättynyt siitä, miten hyvin ne oli muistissa.

Jani treenasi Iisan kanssa, koska parin viikon päästä starttaavat sitten yhden radan kotikisoissa. Ei ton ohjaajan päätä palella, näillä treenimäärillä kolmosiin kisaamaan:-) Iisan kontaktit menee nyt niin upeasti<3. Jennan opeilla treenattiin suunnilleen 2 kertaa ja tollaiset ne on olleet sen jälkeen :-) En voi kuin suositella Jennan "metodeja".

Aika hassu tapaus sattui torstain treeneissä. Into oli hyvinkin innoikas ja onnellinen päästyään treeneihin tauon jälkeen. Sen hammas osui vahingossa mun nakkipeukaloon ja sieltä tuli sitten verta. Kaverit kyselivät, että onhan sulla jäykkäkouristusrokoite voimassa... Ja koska se jäi häiritsemään, niin kävin pe työterveyshoitajan luona päivittämässä rokotteen... Ja oli ehkä ihan syytä, sillä se oli vanhentunut jo vuonna 2005... :( Pitäisiköhän kisoissa alkaa tarkastamaan koirien rokotusten yhteydessä myös ohjaajien rokotuskortit, hih:DDD

Tässä vielä Inton menoa 3 viikon tauon jälkeisissä treeneissä <3

Ryhmänäyttely, reilut 70 shetlanninlammaskoiraa. Tuomarina Päivi Eerola.

" Tasapainoinen, tyylikäs, pitkälinjainen kookas uros. Miellyttäväilmeinen hyvälinjainen pää. Riittävä kaula. Melko tasapainoiset kulmaukset. Sujuvat liikkeet. Vielä kapea karvapeite, ei parhaassa kunnossa. Kauniisti esitetty."

NUO ERI, NUK3, SA

Kuva Ella Kaijärvi

Eli YLI KAIKKIEN ODOTUSTEN:-) Olin haaveillut, että saisin Intolle Päivin arvostelun ja odotusarvot eivät todellakaan olleet korkealla. Arvostan tämän tuomarin asiantuntemusta ja kokemusta tästä rakkaasta rodustamme. Ja miten onnellinen olen Inton arvostelusta ja todella todella suurella kunnialla otan vastaan ton SA:n Intolle!

Hieno reissu!

Ja sen kruunasi Hietalon Elisan vanhempien Enna-soopelin (Höpötassun Vivianna) saama ERI kera hienon arvostelun :-) Oli oikein mukava matka, kiitos Elisa <3! Laita mietintämyssyyn se kisareissu jonnekkinpäin Suomea!!!

Nyt saunaan ja ehkä jopa nukkumaan, väsyttää...

Vuosi vaihtui hyvin. Käytin Iisan ja Inton pihalla muutaman kerran rakettien paukkeessa; mutta vaikka minkälainen jysäys kajahti, ne eivät korvaansa edes kääntäneet. Se on hieno tilanne, mutta jätän silti altistamatta ne muuta kuin pakollisten pissien ajan sille räiskeelle, sillä ei meillä Huldakaan aikoinaan raketteja pelännyt, mutta joskus säikähti ja useamman vuoden toi vuoden vaihtuminen oli meillä yhtä tuskaa sen takia, että koira pelkäsi niin kauheasti. Eli tilanne on nyt hieno ja toivottavasti tulee tällaisena säilymäänkin!

Ja kun vuosi saatiin vaihdettua, niin otettiin sellainen kuntoiluprojekti käyntiin. Tarkoitus nostaa sekä koirien että ohjaajien (joo, kyllä se Jani on niin innostunut lajista) kuntoa. Paljon on lenkkeilty ja koska Into on agitauolla niin Iisan kanssa on pariin kertaan treenattu.

Ja olen sen menoa ihmetellyt. Se menee LUJAA, se irtoaa ihan hirmuisen hienosti, se EI OLE KIELTÄNYT hyppyjä; se jopa toimi vastakäännöksessä... Outoa, upeaa, hienoa!!! Ja ne kontakti, HUHHUH! Aloin niitä opettelemaan Jennan neuvomalla tavalla ja se on muutamaan treenikertaan ne sisäistänyt. Mä en ollut tiistaina uskoa silmiäni; niin hienosti se ne teki. Se ei himmannut, se ei lähtenyt KERTAAKAAN luvatta. En vaan voi käsittää; mutta toivottavasti tämä tilanne tulee myös säilymään:) Tää tuntuu aikamoisen hyvältä, ihan tulee lämmin olo, kun on niin onnellinen<3! Ja kun vielä Iisa niin nauttii tekemisestä. Käytin sen fysioterapeutti Susanna Vartiaisella, ja vaikka hän sanoi, ettei siellä mitään isoja juttuja ollut, niin etupää sillä oli jumissa, jonka Susanna avasi ja eihän sen tarvitse olla iso juttu...

...josta päästään siihen, että käytin myös Inton Susannalla. Intolla oli selkä jumissa; se sai siihen jotain virtaa ja Susanna sitten sen hieroi. Kehui, että Into otti tosi hyvin hoidon vastaan ja kun hän lopetti, niin Into oli "latinolantio", niin oli jätkä letkeä:) Ja kyllähän se näkyy omaan silmään sen seistessä ja liikkeessä. Kun kerroin Inton huonoista tavoista hyppiä ylös-alas oven takana ja sen riehumisesta Iisan kanssa SEKÄ agilityhurmoksesta, eli siitä kun se ei yhtään säästele itseään agikentällä, niin Susanna totesi, että jumi selittyy ihan täysin sillä. No, nyt se on vielä tauolla pari viikkoa, saa ihan rauhassa rentoutua...vaikka sehän vähät välittää siitä; se niin vaan haluaisi päästä esteille.

Josta tuli mieleen tälläinen juttu: Me laskettaan koirat ulos tohon aidatulle pihalle kun haluavat mennä. Iisa tulee sisälle heti kun sitä huutaa. Into tykkää jäädä tonne pensaiden alle tarkkailemaan ja sille saa huudella jos jotain ja se vaan tuijottelee. Noh, laitoin oven kiinni ja tei kokeen. Laitoin meidän kontaktilaudan pätkän nojalleen sohvaa vasten, otin nakinpalan ja avasin oven. Huusin Intolle "kiipeekiipee". Se juoski sieltä HETI hirveillä loikilla sisälle, olohuoneeseen, otti "asennon" laudalla ja odotti nakinpalaa suuhunsa. Se oli niin HUIPPU<3. Janikaan ei ollut uskoa silmiään ja nauroi tolle ukkelille. Ehkä se nyt käyttää kaikki mahdolliset tilanteet hyväkseen, jos vaan jotain agilityyn liittyvää saa tehdä:)

Lisäksi olen vähitellen opettanut koirille venyttelyä. Iisa oppi sen nopeammin ja Inton kanssa piti tehdä hieman pidempään (Iisa 1 min, Into 3min) töitä... ja niin siinä vaan kävi, että koirat venyttivät itsensä; ekana etupää ja oikein sitten takajalat piiiiiiitkästi:-) Ne on yllättävän nopeaoppisia :)

Nyt tässä odotellaan viikonloppua ja Hietalon Elisan kanssa sunnuntaina "harrastetaan" vähän eri lajia. Elisa vie Ennan ja minä Inton Päivi Eerolan arvosteltavaksi Lahden näyttelyyn. Saa nähdä miten siellä menee, kenraaliharjoitus (käytiin agihallilla juoksemassa näyttelyhihnassa) meni täysin pe...leen :-) Mutta mitäpä väliä sillä toisaalta on; toivottavasti edessä on hauska reissu ja siellä näkisi tuttuja, ainakin siellä on paljon osallistujia.

Hyvää, vihdoinkin talvista tammikuun jatkoa!

Tähän sitten loppukevennyksenä, kun Into katselee agilitya videolta

...ihan tasapuolisesti jokaiselle joka sattuu tämän täältä lukemaan!

Tuokoon vuosi 2012 mukanaan hyviä, kivoja, kauniita ja muistorikkaita asioita ja tapahtumia :DDD

Ja koska eilen episteltiin Hukka-Hallilla, niin täältä löytyvät videot.

Inton kanssa fiaskorata; Intolla vauhti korvasi eilen kaiken taidon (ja ehkä ohjaajallakin on syytä katsoa peiliin...) Into meni eilen LUJAA ja musta tuntuu että se on vaan JOKAPUOLELLA. Mutta ei se mitään, me pidetään hauskaa! En korjaillut noita virheitä ja meidän saldo oli 95 vp:-)

Jani meni mölliradan Iisan kanssa. Jani tiesi, että siinä kohtaa kun Iisa juoksee Kati-tuomaria kohti, että se tulee sen tekemään; se sanoi minulle asiasta. Siinä Iisa ehkä hieman minua myös etsii. No mutta tulos oli NOLLA virhettä ja oikein kelvollinen aika:-) Tähän täytyy vertailun vuoksi kertoa, että en itse ole onnistunut KOSKAAN tekemään Iisan kanssa epiksissä nollarataa; en myöskään treeneissä ekalla kertaa. Ne nollat jotka olemme tehneet ovat ne 6 rataa kisoissa, jotka ovat aiemassa blogijutussa. Aivan huikea suoritus Janilta...

samoin kuin toi kisaavien rata. Todella hienoa menoa, olen ihan ylpeä tosta kaksikosta. Jani ehtii minua paremmin ja sillä on ulottuvuutta. Sanoin esim. ennen puomia olevilla hypyillä ettei se ehdi valssata puomia ennen, mutta niin se vain ehti ja sai linjattua Iisan aivan todella hyvin suoraan puomille! Kunhan Jani vielä vähän harjoittelee, niin pääsee Iisan kanssa kisaamaan. Ja parasta!!! NOI KONTAKTIT!!!