http://www.youtube.com/watch?v=EBJwVW_1Yic

...Siihen, että voin viedä Iisan ultraan... mä olen tosi huono odottamaan, vaan pitäisi saada tietää heti. Kalenterin sivuja tulee selattua ja suunniteltua kaikkea, mutta mitään ei voi aloittaa tekemään, ennenkuin tieto ja varmistus saadaan.

Joitain merkkejä on ilmassa. Ensiksikin se, että Iisa on hyvin väsynyt. Se ei pelkästään makaa, vaan se sulkee silmänsä ja nukahtaa hetkessä. Ulkona se käyttäytyy riehakkaasti ja on innolla lähdössä lenkille ja siellä menee häntä tötteröllä, mutta kun sisälle tullaan, se sammuu heti. Sitten se hakee läheisyyttä. Tänäänkin se tuli mun päälle makaamaan (mun oli pakko ottaa 15 min päiväunet) ja se pysyi siinä liikkumatta... Lisäksi Iisa ei ole ikinä antanut pitää itseään sillai selällään sylissä, vaan se on aina kammennut siitä pois, mutta nyt se löhöilee ihan onnellisena <3  Joo, ja yhä tiedän että nää merkit voi olla pelkkää kuvitelmaa, mutta ainakin ne on enemmän merkkejä tiineyteen päin, kuin siihen, että mitään ei olisi tapahtunut.

Miira & Tony pyörähtivät eilen tässä näyttämässä Säröä Janille ja Miira vilkaisi Iisan mahaa. Ei sillä tissit ole mitenkään turvoksissa, mutta nisät olivat muuttuneet punertaviksi--> joka sekin on hyvä merkki. Voih, menisi tämä kaksi viikkoa äkkiä!!!!

Pahoinvointia tai ruokahaluttomuutta ei Iisan kohdalla ole esiintynyt ja JOS sellaista on havaittavissa, niin sitten varmaan ei ultraan tarvitse edes mennä=) Ei tosi, kyllä mä käyn siellä varmistamassa missä mennään...

Mia&Oodi tulee kyläilemään keskiviikkona ja aion napsia monta kovaa pikkuisesta ja siitä miten äidillisesti Iisa pentuseen suhtautuu...laittelen kuvia sitten tänne=)

Loppuun laitan Tirkkosen Heikin ottaman kuvan meidän estevalmennuksesta, jossa Jauhiaisen Tuomas laittoi mut hyppäämään ihan hurjan korkean esteen... Mun taidot eivät todellakaan ole mitään gp-luokkaa ja mä olen todella onnellinen, että pysyin satulassa hypyn jälkeen, se oli oikeasti ihan jättiloikka=) Mutta Myssy on niiiin äärettömän hyvä ja lahjakas hevonen, että saan olla siitä kyllä ylpeä ja onnellinen...Nellalle kaunis kiitos!

No niin, kun ei ulos päästä pakkasten takia, niin koiria...siis lähinnä Iisaa aktivoidaan leluilla, jotka ostin loppuviikosta. Tossa ruuanlaiton ohella päätin pienen videopätkän Iisan touhuista kuvata ja tässä tulos:

http://www.youtube.com/user/huldaiisa#p/a/u/0/mgNWK7mum-A

Älkää välittäkö noista mun hirvittävistä kehumisista (kuulostan omaankin korvaan kauhealta=D)

Mä nyt yritän katsella Iisaa sillai tarkemmin ja mun mielestä siinä on pieniä muutoksia (joo, naurakaa vaan;)) Se on vähän flegmaattinen ja se kauheasti hakeutuu syliin. Se "kaulailee" ja haluaa olla rapsutettavana koko ajan...se Janiakin koko ajan kyttää, jotta saisi silityksiä. Jooh, tiedän ettei nää mitään merkkejä ole vielä, kun aikaa on vasta viikko kulunut, mutta musta on hauskaa kuvitella kaikenlaista=) Iisan ilmekkin kun on sellainen jännä.

Nyt mä lähden polttopuu-urakkaan. Pihalle tiputettiin juuri pari kuutiota takkapuita ja ne pitäisi nostella pinoon tonne ulkovarastoon. Kehtuuttaa ihan kamalasti, mutta se on tehtävä, että huomenna pääsee töihin, kun kasa on autotallin oven edessä.

Hyvää alkavaa viikkoa=)))

Vihdoinkin toi mittarin miinus menee pienenmpiä numeroita kohti, joten ensi viikolla pääsee jo lenkille, huh!

Tämän kertomuksen voi aloittaa viime lauantailta. Silloin pakkasin tavarani+Iisan, hain Mian+Jessen ja aloitimme matkanteon kohti Seinäjokea. Viitasaarella pysähdyimme syömään ja silloin mulle iski aivan jumalaton ahdistuskohtaus...olenko tekemässä jotain ihan hullua?!?

Päästiin perille, majoittauduttiin hotelliin, jätimme Jessen sinne ja lähdimme viemään Iisaa treffeille Särön kanssa=) Mulla on tässä kohtaa ruusunpunaiset silmälasit ja tällä ei ole mitään tekemistä realismin kanssa, mutta Iisa ei ole koskaan suhtautunut uuteen koiratuttavuuteen samalla tavoin...(ei sitä ole koskaan tärppipäivillä aikasemmin viety uroksen luo=D), mutta Särö oli heti ihan paras kaveri. Se ei kertaakaan haukkunut tai mitään, ne vaan oli ystäviä=)

Me sitten päästiin tutustumaan Tricteamin uusimpaan pentueeseen. Ihania pikku penneleitä, reippaita, uteliaita, avoimia ja ah niin suloisia ihanine pennuntuoksuineen, voih=) Siinä kun Mian kanssa lattialla istuttiin pentujen kanssa, kohtalo teki tekosensa. Se pieni vaalea (nyttemmin Oodi nimeltään) pussasi Miaa "isolla" kielellään nenään, ja se oli jossain päätetty, että heistä on tuleva parivaljakko..., nimittäin kaikkien käänteiden jälkeen pentu olikin vapaana ja sen tuleva koti sijaitsee Kuopiossa =) Jeeessss!!!

Siinä sitten Miiran ja Tonyn kanssa juteltiin ja tutustuttiin ja se on jännä, miten joidenkin ihmisten kanssa kemiat kohtaavat=)))

Sunnuntaina mentiin aamulla uudelleen kyläilemään. Siinä sitten ehdittiin vielä lisää asioita puida ja jutella ja loppukädessä lähtiessämme ajamaan kohti kotia, tuli oikeasti sellainen fiilis, että olen saanut elämääni sellaisen ihmisen (tai ihmiset), joiden kanssa haluan pysyä kaverina ja yhteyksissä!!! Kiitos teille pariskunta Häggblom ja kaikki teidän ihanat nelijalkaiset <3

Säröstä on pakko tähän kirjoittaa, että mulla on ollut tooooosi pitkään sellainen hullu fiilis, että mä siitä koirasta tykkään. Mun mielestä se on kaikkea mitä sheltiltä voi toivoa...tämä mielikuva on tullut tietenkin netin välityksellä, koska livenä ei oltu koskaan tavattu. Mutta se oli kummallista, että miten voi olla koira kaunis. Mian kanssa juteltiin, että jos tarvitsisi laittaa shetlanninlammaskoirauroksen määritelmän viereen kuva koirasta, niin siihen voisi laittaa Särön kuvan. Se oli todellisuudessa vielä hienompi kuin kuvissa!!! Ei voi yhä kuin onnitella kasvatustyön tuloksesta Miiraa!

Nooh, me täällä odotellaan ja jännätään. Mä meinaan sitten reilun kolmen viikon päästä käyttää Iisan ultrassa, jotta saadaan varmistusta, onko meille tulossa penneleitä=)

Tämä viikko on ollut niiiiiiiin järjettömän pitkä. Huomaa, että kun tulee tota ikää lisää, niin ei reissutyöläinen jaksa enää viikonloppua reissata. Olen ollut ihan puolivaloilla koko viikon ;( Ja sitten vielä loppuhuipennus näin perjantain kunniaksi:

Olin varannut Huldalle ell Pekka Haloselle ajan aamulle. Sen piti olla sellainen 10 minuutin terveystarkastus (olin huolissani siitä kertomastani leuan turvotuksesta yms.) Siinä Pekka Huldan tutki ja kyselin, josko siltä hampaita vielä tohtisi hoitaa... Koska Huldan sydämestä ei kuulunut mitään outoa, eikä sillä ylipainoa ole (itseasiassa Pekka sanoi, että Hulda on hieman laiha... eli hyvät uutiset Huldalle-> ruoka-annos kasvaa=D), niin hän sanoi että voidaan hammaskivet poistaa ja katsoa suu muutenkin...Kävisikö heti tänään???? Tilanne kamala, huoli suuri, mutta parashan se on tehdä HETI, hoitaa alta pois, ettei tarvitse murehtia viikkoa, kun tietäisi ajankohdan... Eli Hulda jäi ell asemalle, se nukutettiin ja kun hain sen pois tossa vähän aikaa sitten, niin Pekka kertoi että siltä oli yksi hammas jouduttu poistamaan, mutta että varmaan kipu joka sillä on ihan varmasti suussa ollut, tulee poistumaan kokonaan.

Toin sen kotia, se on pääosin nukkunut, mutta kävi jo käppäilemässä oman "pihalenkkinsä". On se ihan uskomaton sissi, se täyttää ensi tiistaina 15 vuotta ja 7 kuukautta...Arvatkaapa huviksenne onko se minulle rakas? Sen tassunjälki on mun sydämessä niin iso ja syvä, että ei sitä voi edes määrittää=) Viimeeksi se oli niiiin mahdottoman onnellinen, kun sen suu hoidettiin, toivottavasti näin käy tälläkin kertaa!!!

Joo, sitten että kaikki ei menisi niinkuin pitää...toin siis Huldan kotiin ja otin Iisan autoon apteekkikäynnin ajaksi, jottei kiusaa vanhusta. Jätin sen autoon ja yhtäkkiä muistin, että mun ostama irtokarkkipussi oli takapenkillä...että mua vietiin juoksujalkaa kesken asioiden autolle. Ja mä en tiedä miten se tulikaan mun mieleen, mutta siellähän toi ipana tiputti suustaan palan riisisuklaata kun läväytin oven auki... Ja paniikki... koira ei saa syödä suklaata, ja mitä jos se varsinkin odottaa pentuja??? Tutkin sen pussin läpikotaisin ja muistelin mitä olin ostanut ja mitä ehtinyt itse syödä. Sitten menin kauppaan ja punnitsin sen (siis oikeesti mä olen kaheli...) ja sieltä ei onneksi ollut hävinnyt paljon mitään... punnitsin vielä ne suklaat irrallaan, jotta osasin yhtään laskea, mitä sieltä olisi hävinnyt... Ei se varmaan ole enempää syönyt kuin yhden pienen riisisuklaapalan (jossa suklaata vähemmässä määrin) ja ehkä jonkun hedelmäkarkin. Yritin toki soittaa lääkäriin, sieltä ei vastata, joten mä nyt sitä tässä seurailen... Iisa on aina ollut todella hyvävatsainen, se ei saanut ripulia vaikka kävi hirvenhaaskalla maisetelmassa, se on syönyt mädännyttä lintua yms., josko tästäkin selviäisi ilman mahavaivoja. Olenkohan vähän turhan herkkis....?

Mutta tässä tämä viikko on pian paketissa. Pitää vielä noita työhommia katsoa, josko tästä illan mittaan koneen äärestä pääsisi pois. Piti vaan keskenkaiken päästä vuodattamaan tämä tarina pois päästä=)

Hyvää viikonloppua=D

Iisalla oli treffit Seinäjoella Särön kanssa

Toivotaan, että tapaamisesta on seurauksena pieniä ihania soopelivauvoja <3

Ja Miiralle ja Tonylle kiitokset... odotin, että tapaan mukavat ihmiset, mutta positiivinen yllätys oli, että tapsin IHANAT ja MUKAVAT ihmiset=)

Ja Mialle&Jesselle kiitokset matkaseurasta!!!!

Iisa käyttäytyi niin hienosti ja nyt ollaan toivottavasti tauolla agilitysta muutama hetki... kirjoitan tänne kuulumisia...