Maanantaina 7.5 lähdettiin Iisan&Inton kanssa ajelemaan Vehmersalmelle. Koukkasin "mökkivene"rannan kautta katsomassa, joko saareen pian pääsisi ja siellä ei ollut enää jäätä joten pian päästään mökin lämmitykseen; IHAN HUIPPUA!!!

Ja siitä sitten jatkettiin 10 minuutin ajomatkan päähän, Kuttukuuhun. Keli oli upea, ihana nähdä tuttuja paimennuskavereita ja eikun hommiin. Menin ensin Iisan kanssa. Haettiin ihan aitauksesta asti lampaat ja Iisa meni todella hienosti. Se jätti hyvän pakoetäisyyden lampaisiin (suunnilleen ekaa kertaa) ja pikkupätkät poispäinajoharjoituksia aloitettiin samointein. Eka harjoitus meni oikein oikein hyvin.

Inton ensimmäinen treeni oli myös superhieno. Jos se tolla hännällä ja noilla liikkeillä menisi näyttelykehässä, niin WAU!!! Siinä näkyy se oikea paimenkoiran liike ja häntä on juuri siellä missä sen kuuluu olla, selkälinjan alapuolella. Se oli niin rauhallinen ja se todella tiesi mitä sen piti tehdä.

Olisi siinä kohtaa pitänyt lähteä kotiin :(

Mentiin uudelleen Iisan kanssa hakemaan laumaa ja siellä olis se yksi perkeleen lammas... Argh. Se meni omia polkujaan ja Iisa jäi aidan ja sen piruperkeleen väliiin ja se lammas meni ja puski Iisaa... Ei kovasti, paikka oli ahdas, joten se ei saanut siihen vauhtia, mutta olin ihan valmis laittamaan sen lampaan vartaaseen pyörimään, ja hei! Minä tykkään lampaista eläiminä, en ruokana!!!

Noh, toi tapahtuma jäi ehkä enemmän masentamaan minua kuin Iisaa, ja sitten meidän paimennuharjoitukset meni ihan luokattomaksi. Iisa vaistosi minun olotilan ja se alkoi roikkua jalan vieressä, se ei saanut "otetta" lampaisiin ja kaikki oli yhtä sekamelskaa :((( Huoh, taisi minulta päästä pari painokelvotonta sanaa ja savu nousta korvista, mutta niin siellä kävi (minun onnekseni) muillakin...

Inton toinen kerta ei ollut niin sujuvaa kuin ensimmäinen, mutta kyllä se työnsä teki. Into väsähti yllättävänkin äkkiä, joten sen kanssa ei kovin pitkiä harjoituksia tehty. Tästä on tie ylöspäin, toivottavasti...jos se menee vielä alemmas, saa itsetuntoa taas raapia kynsin hampain laitumen pinnalta...

Noh, sanottakoon vielä, että lampaatkin oli aika (hhmmm), erilaisia kuin keski-/ loppukesästä. Ne oli jotenkin kovin itsetuntoisia ja ärhäköitä ja kävi niinkin, että lähtivät juoksemaan koiran perään. Ne hakkasivat jaloillaan maata ja olivat ihan hemmetin jääräpäisiä... Noh, ehkä noi lampaatkin on ensi kerralla jo suvaitsevampia. Eilinen oli niilläkin eka kerta syksyn jälkeen olla paimennettavana, joten niillä oli varmaan totuttelua "töihinsä"...

Ja jotta tää huono fiilis saisi jatkoa, niin kävin Inton kanssa Acella treenaamassa tänään. Into ON INNOKAS, se yhä rakastaa lajia, ja siitä on tullut vaikeammin ohjattava. Toki treeni oli hyvin hyvin haastava nuorelle koiralle ja olinkin hyvin onnellinen kun saatiin niitä päällejuoksuhässäköitä Tiian tekniikkapätkissä suoritettua. Osissa tosin, mutta kuitenkin.

Harrin puolen treeni meni huonosti (kääk). Siellä oli nyt kenttä jaettu pitkittäin kahtia, joten estevälit oli pitkät. En osaa juosta suoria Inton kanssa, joten sellainen treeni jossa juoksusuora alkaa suoralla putkella, jonka jälkeen on hyppy "pitkittäin", eli se olisi pitänyt ottaa päällejuoksuna, jonka jälkeen kaksi hyppyä suoraan ja hypyiltä kaksi putkea suoraan sivulle, joista olisi pitänyt mennä jälkimmäiseen... Juuh, juoksin ja juoksin ja juoksin ja juoksin ja Into juoksi kovempaa... En siis saanut sitä sinne taaimmaiseen putkeen, en ehtinyt. Olen hidas, liian hidas tollaiseen treeniin Intolle. Pitää tollaiset suorat paloitella osiin ja palkata etenemisestä. Juoksuvaudissa en sille pärjää...

Mutta; "huono kenraali enteilee loistavaa ensi-iltaa"... Tähän on luotettava ja tämä pidettävä mielessä, kun ensi sunnuntaina seisotaan siellä lähdössä Inton kanssa... Ainakin menemme tekemään parhaamme:)

Juuh, ja lisättiin hyllyjen määrää...mihinköhän noi hyllymetrit pian mahtuu...? :-)

Jani meni radat A ja B. Tuomarina Jari Tienhaara. Video kertokoon totuuden; eli aloitetaan lähdön harjoittelu ihan tosimielellä, sillä eihän tollainen ole sopivaa, mitä Iisa tekee... Muuten oikein hyvää pätkää, pikkuvirheitä, mutta niitä tulee aina...

Ja voi miten kiva oli itsekkin päästä kisaamaan Iisan kanssa <3! Iisa uskoi minua nätisti lähdössä (sitä ollaan todellakin harjoiteltu silloin joskus...), mutta kontaktit meillä kusahti sitten ekalla radalla ihan kunnolla. Olen ollut sellai semi-flunssainen koko viikon, joten liike+käskytys ei oikein olleet sykronoituna keskenään, joten tuloksena jonkinlainen fiasko agiradalla...joka sisuunnutti niin, että halusin juosta olotilasta huolimatta myös hyppyradan:-) Hyppyrata tuntui jo tosi hyvältä, joskin sehän meni myös hyllyksi, kun en ohjannut tota hyppyä loppuun asti vaan Iisa hyppäsi sen takaisin ja putkeenvienti oli tosi huono (taisin TAAS käyttää vastakkaista kättä...), mutta siinä pysyi pää kasassa ja meno oli mukavaa<3! Videot taas kertovat tosiasian...

Tästä jatketaan äitienpäivän Jyväskylässä, jossa Jani sitten Iisan kanssa juoksee ja minä pääsen Inton kanssa kokeilemaan kontaktien kestävyyttä:DDD!

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Jennan valmennuksen jälkeen oltiin kaikki aika väsyneitä... niin hyvä ja antoisa koulutus; en voi kyllin kehua! Ja Jennaa odotettaisiin taas syksyllä tännepäin, jos vaan aikatauluihin sopii!!! Olen kuullut, että valmennukseen olisi tulijoita!

Noh, sitten oli Savikon Seppo myös tulossa Kuopioon ja koska nyt olemme kisatauolla, niin voidaan keskittyä valmentautumiseen:) Minun oli aluperin tarkoitus mennä sinne toisena päivänä Inton ja toisena Iisan kanssa, mutta kävikin niin, että siellä oli yksi tyhjä paikka, joten Into meni sitten kahtena päivänä. Ja Jani Iisan kanssa sunnuntaina.

Oli oikein hyvä koulutus tämäkin ja pisti minulle mietintään, että keskittyisin enemmän onnistumisiin kuin niihin pieniin epäonnistumisiin... Eli lähinnä siten; jos teet todella hyvän pätkän koiran kanssa ja tunnet siitä suurta onnistumisen iloa, ei tarvitse vastata kysyttäessä "noh, menihän toi yksi kohta pitkäksi", vaan voisi vaikka sanoa"meni niin hienosti!"...ja vaikka sen jälkeen jatkaa:"tietysti toi yksi kurvi olisi voinut olla tiukempi!. En ole perfektionisti, kaukana siitä, mutta voisin ihan pikkaisen tota rimaa laskea alaspäin. Ja tämä koskee minua itseäni, Intoon olen HYVIN TYYTYVÄINEN!

Laitan tähän muutaman videon valmennuksesta:

Ja pieni pätkä Janin ja Iisan menoa... Hieroin eilen itse hieman Iisaa, kun epäilen, että sillä saattaa toi etupää taas vähän olla jumissa. Toi Aan himmaaminen viittaisi jotenkin siihen suuntaan.

Ja koska vappuaattona iski ärsyttävän ärsyttävä kurkkukipu, joka ei ole vieläkään täysin hellittänyt, meni vappu oikein rauhallisesti. Ja varmaan loppuviikkokin, sillä odotan niin kisaamista Iisan kanssa ensi sunnuntaina. Meillä oli tehty ohjaajajako Janin kanssa niin, että Jani ohjaa Iisaa Acelle radat A ja B ja minä C ja D. Janin radoilla on tuomarina Tienhaara ja minulle ja Iisalle vaihtuu Rauno Virta... saas nähdä miten kylmää kyyti on:)

Mutta niistä lisää sitten kun on kisattu:-)

Niin se viikonloppu vihdoin koitti, että saimme Caloanderin Jennan Kuopioon! Ja taas sitä oli niin kovasti odotettu...

Jennan kone oli myöhässä reilun tunnin, joten ehdin perjantaina seurata ystäväni Koskellin Nellan esiintymistä "Maajussille morsian"-ohjelmassa. Ja voi Nella, olit niin oma itsesi. Minulla on kunnia saada tuntea Nella ja voi ihmiset, kun tietäisitte, miten siinä on ihminen joka tekee muiden hyvinvoinnin ja onnellisuuden puolesta paljon...unohtaen niin monesti itsensä. Toivotaan että tästä ohjelmasta koituu paljon hyvää!

Ja siis takaisin Jennaan... oli niin ihana nähdä<3! Syötiin, juteltiin ja Jani huolehti siitä, että Jenna pääsi ajoissa nukkumaan...valmennuspäivä oli edessä.

Menin lauantaina molempien koirulaisten kanssa. Ja voi että, Iisa on niin hieno<3! Mun mielestä on maailman parasta, että Jani jakaa tän harrastuksen mun kanssa, mutta on ihan huippua välillä mennä itsekkin Iisan kanssa. Se on mun ENSIMMÄINEN agilitykoira. Niin pirun vaikea ja haastava, mutta niin paljon se antaa... Ja varsinkin ne onnistumiset on aina vaan yhtä hienoja. Laitan videota valmennuksesta myöhemmin, kunhan saan sitä koostetuksi...tässä on viime päivät olleet yhtä hulinaa, joten videot on nyt olleet kakkossijalla:(.

Inton kanssa sama treeni. Onhan se vielä nuori ja kokematon ja se on niin pirun liukas, että pienetkin myöhästymiset kostautuivat samointein. Mutta sit kun se onnistuu, niin se vaan on aika hieno olo... Voi ohjaaja, kun oppisi ohjaamaan... Jennalta superohjeita ja neuvoja. Intonkin radoista videot myöhemmin...sori!!!

Kokeilitiin päivän päätteeksi Inton kontakteja. Into oli väsynyt. Sen puomi jää kontaktilla ylös. Sen keinu oli HUONO. Jokunen A onnistui, mutta pääosin meni huonosti. Voih, tähänkö tää on mennyt??? Mutta hyviä neuvoja, niitä työstetään. Tähän kyllä täytyy vielä todeta, että jos olisin käyttänyt Inton pissillä ennen tätä treeniä, niin nääkin olisi varmaan menneet paremmin...sillä oli hirveän kova pissihätä, kun lähdettiin pois. Hyi minä, tyhmä minä:(

Noh, Iisan kontaktit katsottiin myös läpi. Jennan kommentti:" Ei oikeastaan mitään korjattavaa...!" Hei, oikeasti, WAU!!! (sori Jenna, tää ei todellakaan ole mitenkään negatiivisessa mielessä kirjoitettu sana...), mutta kontaktiperfektionisti (:DDD) Jennalta tää oli suurin kohteliaisuus mitä voidaan saada!!! Ja mä en käsitä noita Iisan kontakteja, ne nimittäin tuli parin treenikerran jälkeen...Aiemmin esim. himmattu A on nyt aivan huippu!

Pitkän treenipäivän jälkeen meille vaatteidenvaihtoon ja tallille... Sinne se Jenna kapusi Myssyn selkään ja ei siinä puoli tuntia riittänyt, kun tämä peloton ratsastaja veteli ravia ja laukkaa liinassa. Oppi yhden kerran aikana oikean keventämisen ja kehui sitten ratsastuksen jälkeen miten hauskaa oli... Voi että, mun mielestä yksi hevosenomistamisen parhaita puolia on se, että mun ystävät saavat kokea elämyksiä Myssyn kanssa. Myssy on niin hyväluonteinen hevonen, että jopa moni hevoskammoinen uskaltaa Myssyä lähestyä. Jos vaan vuorokaudessa olisi enemmän tunteja, niin haluaisin Myssynkin kanssa viettää enemmän aikaa!

La-iltana syötiin mahat täyteen ja sitten su aamuna oli taas aikainen herätys... Vein Jennan hallille ja tulin itse vielä kotiin. Jani lähti mukaan kun palattiin hallille. Jani myöskin sitten loppujen lopuksi halusi Iisan kanssa osallistua valmennukseen... Ja miten hienosti niillä meni, wau:)... Nyt se Janikin ymmärtää valmennusten tarkoituksen; niissä todellakin saa neuvoja ja niissä oppii!!!

Tässä videolla Jani tekee Iisan kanssa radan. Noita niistoja täytyy treenata, muutenhan tää alkaa olla jo aika hienoa...

Ja sitten me Inton kanssa. Olin vähän varovainen Inton kanssa, kun se tuntui hieman väsyneeltä. No ei se siellä radalla näkynyt...Kun saisin oman kropan toimimaan, niin hyvin menisi:) Into on niin ihanan agilityhurmioitunut koira, että sen agilityilo tarttuu ja sen kanssa vaan on niin hienoa mennä. Ei me noita ratoja nollana tehdä, kaikkea muuta... Se kuitenkin osasi asioita joista ihan hämmästyin:-) Paljon jäi mietintään ja opetellaan asioita, mutta kyllä siitä vielä hyvä tulee...

Kiitos Jenna! Olet niin positiivinen, niin tsemppaava ja uskoa tulevaisuuteen luova valmentaja, että kun siitä saisimme kaikki palasen itsellemme ja vietyä eteenpäin:-) Kaikki palaute, mitä sain Jenna valmennuksesta, oli kyllä ihana kuulla. En siis ole yksin näiden mietteiteni kanssa.

Tule ystävämme käymään uudestaan, viimeistään valmentamaan syksyllä...mutta myöskin vierailu ilman valmennusvelvoitteita olisi mukavaa. Voisin pitää sulle ratsastuskurssin Myssyllä:-)))

KIITOS! Odotimme valmennukselta paljon ja saimme vielä enemmän!

Jani ja Iisa kisasivat Joensuussa lauantaina. Tuomarina Jari Tienhaara. Haastavat radat, mutta ihan mentävissä... kyllä siellä pari koiraa teki nollaradatkin:) Kuten Annin ja Ralli! Onnea, te olette UPEA parivaljakko! Ja extraonnittelut Rallin (varjo)AVA-tittelistä<3!

Jani radat, kaikki hyllyjä. Videoina.

On paljon asioita, joita kisatauolla juodetaan treenaamaan... :-)))